Siirry pääsisältöön

Koiran valokuvaus


Ei ole mikään helppo nakki.
Tosin oman koiran kuvaaminen on helpompaa kuin tuntemattoman.
Tässäkin taitaa päteä sama kuin lapsiin,
mikäli koira on väsynyt ja koiraa ei kiinnosta,
kuvaamisesta ei tule mitään.
Mutta toisaalta jos koira on ollut päivän yksinään, niin energiaa on sitten liiankin kanssa.



Meillä nuo kuvaamiset on leikkiä ja aina kun otan kameran esille,
niin sisustusassari alkaa etsiä jotain leluja. Yleensä se on pallo.
Todella harvoin käytän makupaloja, sillä leikki on assarin mielestä paras palkkio poseeramishommasta.

Kuvia otetaan niin kauan kuin assaria kiinnostaaa, eli koiran ehdoilla mennään ja yleensä se on pari minuuttia.
Sitten se seurailee, kun kuvaan jotain muuta.
Siinä otan sen huomaamatta lisää kuvia ja yleensä ne on ne parhaat otokset. 

Toki kohtuullisen hyvä ja nopea kamera helpottavat kuvausta.
Puhelimeni kamera onkin liian hidas koiran kuvamiseen ja yleensä siinä näkyykin vain hännänpää.


Tässäpä kesäisiä otoksia maalta.
Ajattelin, että tulisipa kiva kuva ison kahvipannun kanssa.
No, ehkä ilmeet kertovat kaiken...



Sitten keksin mennä pellon laidalle,
Ja siinä saimme pari hyvää kuvaa.



Näissä kuvissa oli tarkoitus kuvata vain kahvipannua.
Mutta silloin kun en halua assaria kuviin,
niin silloinhan sen sisäinen linssilude pyrkii ulos :D


Ja näissäkään ei juuri kiinnosta...


Lopulta saatiin pari onnistunutta otosta,
kunnes assari päätti pitää lepotauon.


Tässä kuvailin kotosalla kesäkukkia
ja kuvasin salaa nautiskelijaa.


Assari muuten aina tarkistaa
olipa sitten kyseessä emännän sisustushommat tai valokuvausrekvisiitta,
onko priimaa kamaa...
Siksipä sen pää tai kuono, ovatkin monesti ehtineet kameran linssin eteen ;)


 Joskus saadaan helpostikin hyviä kuvia.
Tuota rahia vasten assari nojailee mielellään ja katselee ulos.
Ja pysyy paikoillaan kauan,
joten emäntä kerkeää räpsiä kuvan jos toisenkin.



Loppuun vielä kuva viime helmikuulta.
Kuten kuvasta näkyy,
lunta oli todella paljon ja assari on harrastanut lempipuuhaansa eli kuonon upottamista lumihankeen.



Kuvien ottamista helpottaa myös se,
että assari on tottunut siihen, että heilun kamera kädessä harva se päivä.
Se ei pidä kameraa outona tai pelottavana juttuna.
Päinvastoin, välillä se änkeää liiankin lähelle kameran linssiä.


Kivaa keskiviikkoa<3



Kommentit

  1. Voi mahoton, kun Ruu on suloinen, ihania kuvia ja hauskoja kuvia, kivoja nuokin, missä salaa kuvailit :)
    Meilläkin Nuusku tulee aina katsomaan, kun heilun kameran kanssa, bloggaajan koiria :)

    Mukavia loppuviikon päiviä sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari💗
      Niin taitaavat olla bloggaajan koiria ja kameraan tottuneita;) Sekä kaikkeen sisustuksen hämmentämiseen:D
      Mukavaa loppuviikkoa sinnekin ja Nuuskulle rapsutuksia💕💕💕

      Poista
  2. Ihana mussukka! Meillä Mikki innostuu aika usein, kun huomaa kameran olevan esillä. Poseeraa yleensä mielellään. Joskus ei malta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Assari kiittää💕
      Eihän sitä aina jaksa poseerata, Mikinkin on hoidettava niitä puutarhahommia😉

      Poista
  3. Aivan ihania kuvia!❤️
    Kyllä on ihana assari!❤️
    Kivaa illan jatkoa!

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia assaristasi! <3
    Talvella täälläkin kuono näyttää usein tuolta.:)
    Mukavaa viikonjatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Kuonon upottaminen lumihankeen on vissiin mukavaa puuhaa ja ainakin viilentävää😉
      Mukavaa loppuviikkoa💗

      Poista
  5. Voi suloisuus mitä kuvia♥ Tuo teidän assari on sitten ihana ja niin valokuvauksellinen! Toinen osaa kyllä selkeästi poseerata:)♥ Mukavaa syksyistä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Silloin kun on oikein poseeraustuulella, niin kuvia saa ottaa ja paljon😉
      Ihanaa viikon jatkoa sinulle💕

      Poista
  6. Ihan mahtavia! En ole tainnut kuvata meidän eläimiä näin, vaan ne eläimet aina pommina tulee kuviin, koska ovat niin uteliaita siitä mitä touhuan parasta aikaa. Joskus tulee tosi kivoja kuvia, joskus epätarkkoja, kun on niin kiire saada se kuva. :)

    Ihanaa viikkoa Milli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia💕
      Joskus pitää olla nopea, että kerkeää ottaa kuvan😉 Ja kissan kuvaaminen on varmasti vielä haastavampaa, sillä kissa on niin omapäinen eikä halua miellyttää ketään.
      Ihanaa viikkoa sinulle💗

      Poista
  7. Onpa ihania kuvia! Meillä on kaksi kissaa ja on hyvin tuttua tuo, että kuvaan tunkee ain aylimääräinen kuono tai hännänpää. Mukavaa syksyistä päivää sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Kissat on varmasti uteliaita, en yhtään ihmettele jos hännänpää tai kuono pääsee kuvaan😉
      Mukavaa viikkoa sinulle💓

      Poista
  8. Siis mikä suloisuus sinulla on! Aivan mahdottoman ihana assari❤

    VastaaPoista
  9. Voi miten ihanat kuvasarjat, assarisi on kovin suloinen! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tupasvilloja maljakkoon

Aamulenkillä käydessäni bongasin tutulta suolta tupasvilloja. Sainkin kerätä tupasvilloja ihan rauhassa, sillä ihme ja kumma, yhtään hyttystä ei häirinnyt minua. Nuo tupasvillojen valkoiset ja pumpulinpehmeät  höytyvät ovat yksinkertaisen kauniita. Tällä viikolla on enemmänkin ollut mielessä kaikki pehmeä ja lämpöinen, niinkuin villasukat ja torkkupeitot, sillä täällä on ollut järkyttävän kylmää.  Ainahan se taitaa olla kesäkuussa kylmää, jos tarkemmin muistelee... Jotenkin tuo lämmin toukokuu sekoitti pään ja sitä kuvitteli, että kesäkuussakin tarkenee vähemmällä vaatetuksella. Jotain posiitivista tässä kylmässä säässä on ollut: sain nimittäin pestyä melkein kaikki ikkunat yhtä lukuunottamatta. Se on todella hyvä suoritus, sillä ikkunanpesu ei kuulu lempipuuhiini. Ja muutenkin eilinen lauantai meni jossain kummassa siivoushurmoksessa ;) Joten nyt odotellaan niitä lämpimiä kesäpäiviä, jotta elon voi siirtää ulos hyvällä omallatunnolla. Tänään a

Anopinhampaita ja musta palmuvehka

Viikolla sain työkaverilta anopinhampaan pistokkaita vai mikä se nyt oikea nimitys onkaan... Mutta anyway, luulin että saan pikkuisia kasvin alkuja.... Mutta sainkin aivan mahtavan ison anopinhampaan. En vielä tiedä, että jaanko tuon useampaan purkkiin vai annanko olla tuollaisena isona. Tässä sitten meikäläisen rakkaudella vaalima, useamman vuoden kasvatettu anopinhammas. Täytyy myöntää, että on hieman kasveissa eroja tai sitten en edellenkään ole mikään viherpeukalo. Tämä yksilö on ihmeenkaupalla sinnitellyt hengissä useamman vuoden. Ehkä syy on siinä, että kesät tämä viettää ulkona terassilla ja siirtyy vasta syksyisin sisäruokintaan. Pari uutta kasvia on tullut myös ostettua.  Musta palmuvehka, en ole ennen kuullutkaan moisesta kasvista. Tämä oli niin eksoottisen näköinen, että eihän sitä voinut kauppaan jättää...  Innolla odotan, että pysyykö noin mustana ja onko uudet lehdet mustia vai vihreitä. Sikäli mikäli tämä on vielä hengissä parin kuukaud

Peikonlehti tuli taloon

Lähimarketti on yllättänyt kukkavalikoimallaan. Yhtenä sunnuntaina kun menin pikaisesti hakemaan seuraavan päivän eväitä töihin, silmiini osui eräs viherkasvi. Tarkemmin tutkailtuani kasvia, se osoittautui peikonlehdeksi. Joten kaappasin sen äkkiä ostoskoriin, kun oli ainokainen ;) Toivottavasti se viihtyy hoidossani. Se on ainakin todistettu, että kummituspuu, ilmakasvit sekä  huonekuusi eivät tykkää hoidostani. Googlettelin hoito-ohjeita, sillä peikonlehti on minulle ihan uusi tuttavuus. Tälläisiä ohjeita löysin: - Puolivarjoisa paikka, aurinko viottaa lehtiä. - Säännöllinen kastelu, multa ei saa kuivahtaa rutikuivaksi. - Pitää sumuttamisesta. - Lehtiä on hyvä pyyhkiä, jotta peikonlehti saa hengittää. - Viihtyy pienessä ruukussa. - Kasvattaa ilmajuuria, jotka voi ohjata kasvamaan multaan. Niitä ei kannata poistaa. - Koska juuret ovat hauraat, peikonlehteä ei kannata istuttaa turhaan uudelleen.  Pintamullan vaihtaminen riittää.