Siirry pääsisältöön

Edelleen Esterin lumoissa

Kauniiden astioiden kerääminen on yksi paheistani.
Oikeastaan kaikki kauniit esineet taitaa heikkouteni, jos ollaan rehellisiä. Kuten aiemmin syksyllä postasin, niin Arabian Esteri-sarja on tämän hetken heikkouteni. Olenkin menettänyt itsehillintäni näiden astioiden suhteen ja muutama uusi Esteri on tullut hankittua. Mutta nyt sarjani on melkein täydellinen, paitsi mukeja on vain kaksi kappaletta. Niitä pitäisi olla kuitenkin neljä, niin vieraidenkin kanssa voisi kahvitella Estereistä.



Aiemmin olen himoinnut Pentikin Vanilja-sarjaa ja viime vuosina Marimekon mustavalkoista Räsymatto- ja Siirtolapuutarhasarjaa. Koskapa kaappitila on rajallista ja niinkuin oma budjettikin, niin niitä en ole hankkinut. Toisaalta mietin tuota Marimekkoa, että kyllästynkö siihen, kun se on kuitenkin niin mustavalkoinen. Onneksi ystävälläni on noita Marimekon astioita ja voin nauttia niistä aina kun poikkean hänen luonaan.


Toisaalta tämä kauniiden esineiden haaliminen on vastaiskuni konmaritukselle. Ehkäpä haluan kulkea vastavirtaan ja antaa piut paut koko maritukselle. Miksi kodin pitäisi olla askeettinen ja suorastaan tyhjä. Itse kaipaan kodikkuutta, lämpöä ja kerroksellisuutta kotiini. On monia esineitä, joista en halua luopua, vaikka tällä hetkellä en niitä tarvitsekaan. Mutta niihin liittyy muistoja.

Minä kyllä kadehdin niitä ihmisiä jotka pystyvät luopumaan kaikesta turhasta ja pitämään kotinsa väljänä. Ja heidän kaappiensa järjestystä todella kadehdinkin. Siinä minulla olisi paljon opittavaa.

Ja kun nainen olen, sekä vielä kaksonen horoskoopilta, niin minähän voin vaihtaa mielipidettä;)
Saattaahan se olla, että kevään korvalla minulle iskee armoton raivausvietti ja haluan luopua kaikesta ylimääräisestä. Never know...



Eräänä tammikuisena päivänä aurinko paistoi kunnolla pitkään aikaan. Minullahan syntyi heti päässä visio, että Esterit pitää kuvata ulkona lumihangessa, auringonpaisteessa. Ei muuta kuin menoksi, paitsi että kameran akku oli tyhjä ja toinen akku oli mystisesti kadonnut...joten piti odottaa, että akku latautuu. Kauneimmat auringonsäteet kerkesi hävitä sillä välin... Niinpä, että tällainen amatöörikuvaaja asialla...No, sain edes pienen palasen tuota punertevaa taivasta kuviin.


 Sisällä Esterit saivat oman "hyllyn". 



Tästä näkymästä tykkään. Vaikka kaikki ovat eri sarjaa ( Esteri, Kastehelmi, Aarikan pässi) ja erikuosia, niin jotenkin ne vaan käyvät yhteen eikä lopputulos ole liian levoton.


Onpa mukavaa, että päivät alkaa olla valoisia ja valokuvia tuleekin taas otettua paljon enemmän. Ja se kuvien ottamisen helppous kun ei  tarvitse taistella pimeyttä vastaan.

Kivaa keskiviikkoa<3



Kommentit

  1. Kauniisti sopii Esterit hangelle. :)
    Ihana lumisade on tuonut ihanasti puuterimaista lunta tännekkin tänään.
    Kivaa keskiviikoa sinullekkin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari!
      Yhtenä päivänä täällä oli enemmän pakkasta ja hanki kimalteli kuin se olisi ollut täynnä pieniä timantteja. Sen näkymän kun olisi saanut tallennettua kameran linssille.
      Mukavaa loppuviikkoa<3

      Poista
  2. No mutta oikeasti toi on "maritusta", jos mikä :). KonMari kun kehottaa nimenomaan pitämään kaiken, joka tuottaa iloa ja luopumaan muusta.

    Minä kanssa pitkään mietin, minkä Suomi100-sarjan mukin valitsen ja päädyin Esteriin, joka oli mun mielestä kaikkein kaunein. Ja jotenkin sellanen retro, joka toi mieleen lapsuuden, joka siis oli ihan just äsken köhköh :D.

    Paljon on kauniita astiasarjoja, mutta mikään ei ole vielä ollut niin ylitse muiden tai ihan niin täyskymppi, että olisin raskinut alkaa keräilemään. Pentikin Metsikkö on ollut vahva ehdokas, mutta kun riittävän kauan olen jahkaillut, niin en ole siitäkään enää ihan varma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se taitaa olla, että iloa tuottavat esineet pitää säilyttää ;) Ja tätähän minä noudatan kirjaimellisesti :D

      Kaipa minullakin tuosta Esteristä tulee lapsuus mieleen, vaikken muista tuota kuosia. Vaikka se on retro enkä muuten tykkään koko retrosta, niin jotenkin vaan se kolahti. Ja vieläpä sininen väri...Ihmeiden aika ei ohi ;)

      Minullakin on tapana jahkailla asioita, kuten nyt niitä suksien ostamista. Ja tarpeeksi kauan kun jahkailen, niin lumet alkaa sulamaan ja kesä tulemaan. Ja kuka sitä silloin enää jaksaa innostua hiihtämisestä. Eli taitaa jäädä ensi talveen minulla tuo suksien osto :D

      Kivaa loppuviikkoa Annukka<3

      Poista
  3. Niin kauniita kuvia, taas! Esterit sopii loistavasti talvihangille. Kiinnitin huomiota sun ihastuttavaan pikkutarjottimeen, jossa on lusikat kahvoina. Mistä olet hankkinut sen, vai oletko tehnyt sen itse? Se on niin suloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati<3

      Tarjotin on aikoinaan ostettu Joensuussa olevasta Sarustiikasta. Jos oikein muistan, niin putiikinpitäjä on itse tehnyt tuon tarjottimen. Ja hänellä oli paljon muitakin itsetehtyjä kauniita sisustusjuttuja.
      Kannattaa käydä, jos olet tuollapäin liikenteessä. Putiikki on Taitokorttelissa.

      Poista
  4. Kauniita ovat Esterit ja nätisti olet ne kuvaillutkin.
    Itse tykkään myös enemmän runsaudesta ja kauniista tavaroista ympärilläni kuin aivan askeettomasta sisutuksesta, vaikka sekin on hienoa ja esineet pääsevät paremmin esille.

    Mukavia loppuviikon päiviä Ellen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari<3

      Vaikka välillä tuntuu että vähempikin riittäisi, niin se ei vaan ole se minun juttu. Mutta onneksi kaikkien kotien ei tarvitse olla samanlaisia, vaan se saa olla asujansa näköinen;)

      Mukavaa loppuviikkoa <3<3<3

      Poista
  5. Ihanat kuvat!
    Esteri sarja on hieno.
    Ihanaa tulevaa viikonloppua sinulle!💕💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari!
      Jokin tuossa Esterissä miellyttää.
      Ihanaa loppuviikkoa♡

      Poista
  6. Kauniit Esterit ja kuvat <3
    Me olemme rakkaan mieheni kanssa downshiftanneet ja on ollut puhdistavaa siivota kaikki ylimääräinen pois. Less is more on meidän elämäntyylimme.
    Ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos♡
      Mieheni on samanlainen hamsteri kuin minä, ellei pahempikin. Hänellä on paljon niitä juttuja, joilla on tunnearvoa. Joten voit arvata, että on hieman haastavaa tuo konmaritus meidän huushollissa;)
      Ihanaa viikonloppua♡♡♡

      Poista
  7. Aivan ihanat kuvat. Esteri on kaunis astiasto, kaunis väri tuli paremmin näkyviin ulkokuvissa lumea vasten . :)
    Ihanaa viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianne♡
      Jospa minä en heti kyllästy noihin astioihin;)
      Ihanaa viikonloppua♡♡♡

      Poista
  8. Onhan nuo Esterit kauniita! Ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Minustakin tuo oli kaunein kuosi Suomi100- sarjassa.
      Ihanaa viikonloppua♡

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tupasvilloja maljakkoon

Aamulenkillä käydessäni bongasin tutulta suolta tupasvilloja. Sainkin kerätä tupasvilloja ihan rauhassa, sillä ihme ja kumma, yhtään hyttystä ei häirinnyt minua. Nuo tupasvillojen valkoiset ja pumpulinpehmeät  höytyvät ovat yksinkertaisen kauniita. Tällä viikolla on enemmänkin ollut mielessä kaikki pehmeä ja lämpöinen, niinkuin villasukat ja torkkupeitot, sillä täällä on ollut järkyttävän kylmää.  Ainahan se taitaa olla kesäkuussa kylmää, jos tarkemmin muistelee... Jotenkin tuo lämmin toukokuu sekoitti pään ja sitä kuvitteli, että kesäkuussakin tarkenee vähemmällä vaatetuksella. Jotain posiitivista tässä kylmässä säässä on ollut: sain nimittäin pestyä melkein kaikki ikkunat yhtä lukuunottamatta. Se on todella hyvä suoritus, sillä ikkunanpesu ei kuulu lempipuuhiini. Ja muutenkin eilinen lauantai meni jossain kummassa siivoushurmoksessa ;) Joten nyt odotellaan niitä lämpimiä kesäpäiviä, jotta elon voi siirtää ulos hyvällä omallatunnolla. Tänään a

Anopinhampaita ja musta palmuvehka

Viikolla sain työkaverilta anopinhampaan pistokkaita vai mikä se nyt oikea nimitys onkaan... Mutta anyway, luulin että saan pikkuisia kasvin alkuja.... Mutta sainkin aivan mahtavan ison anopinhampaan. En vielä tiedä, että jaanko tuon useampaan purkkiin vai annanko olla tuollaisena isona. Tässä sitten meikäläisen rakkaudella vaalima, useamman vuoden kasvatettu anopinhammas. Täytyy myöntää, että on hieman kasveissa eroja tai sitten en edellenkään ole mikään viherpeukalo. Tämä yksilö on ihmeenkaupalla sinnitellyt hengissä useamman vuoden. Ehkä syy on siinä, että kesät tämä viettää ulkona terassilla ja siirtyy vasta syksyisin sisäruokintaan. Pari uutta kasvia on tullut myös ostettua.  Musta palmuvehka, en ole ennen kuullutkaan moisesta kasvista. Tämä oli niin eksoottisen näköinen, että eihän sitä voinut kauppaan jättää...  Innolla odotan, että pysyykö noin mustana ja onko uudet lehdet mustia vai vihreitä. Sikäli mikäli tämä on vielä hengissä parin kuukaud

Peikonlehti tuli taloon

Lähimarketti on yllättänyt kukkavalikoimallaan. Yhtenä sunnuntaina kun menin pikaisesti hakemaan seuraavan päivän eväitä töihin, silmiini osui eräs viherkasvi. Tarkemmin tutkailtuani kasvia, se osoittautui peikonlehdeksi. Joten kaappasin sen äkkiä ostoskoriin, kun oli ainokainen ;) Toivottavasti se viihtyy hoidossani. Se on ainakin todistettu, että kummituspuu, ilmakasvit sekä  huonekuusi eivät tykkää hoidostani. Googlettelin hoito-ohjeita, sillä peikonlehti on minulle ihan uusi tuttavuus. Tälläisiä ohjeita löysin: - Puolivarjoisa paikka, aurinko viottaa lehtiä. - Säännöllinen kastelu, multa ei saa kuivahtaa rutikuivaksi. - Pitää sumuttamisesta. - Lehtiä on hyvä pyyhkiä, jotta peikonlehti saa hengittää. - Viihtyy pienessä ruukussa. - Kasvattaa ilmajuuria, jotka voi ohjata kasvamaan multaan. Niitä ei kannata poistaa. - Koska juuret ovat hauraat, peikonlehteä ei kannata istuttaa turhaan uudelleen.  Pintamullan vaihtaminen riittää.