keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Taulu ja siihen liittyvät muistot

Vuosia sitten eräs taiteellinen työkaverini teki tälläisiä kasseja,
 joihin itse oli piirtänyt/painanut keijun kuvan.
Minäkin ostin tuollaisen kassin, mutten sitten raaskinutkaan käyttää sitä.

Kunnes jokunen aika sitten keksin, että tekisin siitä taulun.


Nyt se muistuttaa minua vanhasta työpaikastani, mutta ennenkaikkea työkavereistani.
Teimmehän yhdessä töitä melkein 13 vuotta.
Ja varmaan tekisimme vieläkin eläkeikään asti,
jos töitämme ei olisi viety halvimpiin maihin ja eikä tehdasta olisi lopetettu.

Mutta sehän on nykymaailman trendi, että joka asiassa säästetään.



Täytyy kyllä sanoa,
että tulihan siinä jonkinlainen stressi,
kun työt loppuivat
eikä aamulla ei ollut sitä tuttua ja turvallista paikkaa mihin mennä.
Olo oli kuin yhdeksäsluokkaisella, jonka pitää päättää miksi haluaa isona.
Olihan niitä kouluja nuorena jonkin verran tullut käytyä,
mutta omalla kohdallani se keittiöala ei tuntunut sopivalta.

Eihän sitä edes tiennyt, että mistä niitä töitä lähtisi kyselemään.
Mutta mitä sitten, jos niitä töitä ei vaan löydy...

Ja entäpä sitten ruveta työskentelemään ihan tuntemattomien kanssa
kun vuosikaudet olet työskennellyt samojen ihmisten parissa
ja tunnet heidät ja heidän tapansa suhteellisen hyvin.
Ajatuskin tuntui karmivalta...

Kyllähän siinä silti tuli ikävä työkavereita, vaikka välillä sukset menivätkin ristiin.
Tietäähän sen, liian monta naista saman katon alla ;)
Mutta enimmäkseen naurettiin mahat kippurassa töiden lomassa :D



Monet ovat kouluttautuneet uudelleen
ja heistä löytyykin lähihoitajia, sairaanhoitajia, myyjiä sekä puutarha-alan ammattilaisia.

Itse kävin matkailualan koulua,
 vaikka ensireaktioni oli: ei missään nimessä koulunpenkille!
Mutta niin sain kuin sainkin koulun käytyä:)
Vaikka tällä hetkellä en työskentelekään matkailualalla,
niin koen että opiskelusta oli minulle paljon hyötyä.

Enää en ajattele, että tämä on se "the loppuelämän työpaikka",
vaan jos siltä alkaa tuntumaan, niin uskallan lähteä opiskelemaan uutta.
Sillä kyllä vanha koirakin voi oppia uusia temppuja,
se on todistettu ;)

Asia minkä myös opin, on, ettei koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.
Tänään mikä on tuttua ja turvallista,
voikin huomenna olla tietämättömyyttä ja turvattomuuden tunnetta.


Asiasta kukkaruukkuun,
tuosta taulusta innostuneena laitoin nuo Ebba Masalin kortit eteisen kaapin päätyyn.
Washiteipillä tietenkin, ettei jää jälkiä.
Tämän talon "trendi" :D


Tässäpä tämän räntäsateisen keskiviikon aatokset.
Joo, täällähän oli tänään taas vaihteeksi aivan kamala räntäsade.
Liekö koko kevät ja kesä peruttu tältä maailmankolkalta...


Mukavaa keskiviikkoa!




8 kommenttia:

  1. Kiva oli lukea sun historiaasi, vaikka jotain muistan viime kesän treffeiltäkin!:) Mä olen varmaan aina tykännyt koulusta ja yleensä myös opiskelusta. Joskus ajattelin, että jos voittaisin lotossa, voisin ryhtyä täysipäiväiseksi opiskelijaksi! No, juuri nyt on niin kauhea matkakuume koko ajan, että ennen tuota opiskelua kävisin siellä sun täällä!;D Matkailualaa mietin minäkin lukion jälkeen yhtenä vaihtoehtona, vaan opettaminen vei kuitenkin pidemmän korren. Työt ja työpaikat, ja niissä vietetty aika ihmisten kanssa muovaa meitä ja jättää jälkensä. Ihanaa, että ne ovat jättäneet sinuun onnellisten muistojen jäljen.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että tämä postaus kiinnosti:)
      Minäkin alkaisin heti opiskelemaan jos voittaisin lotossa. Mutta enhän osaisi päättää mitä opiskelisin kun on niin monta mielenkiintoista alaa niinkuin valokuvaus tai jotain sisustamiseen liittyvää. Mutta se on varmaa, että se olisi jotain luovaa alaa.
      Joskus nuorena ajattelin, että sitten "vanhana" käyn iltalukiota ja luen ylioppilaaksi. Ehkäpä sitten eläkkeellä;)

      Poista
  2. Työ ja työkaverit on tosi tärkeitä ja menetys tuntuu tosi isolta noissa tilanteissa. Ihana muisto. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka monien yt-neuvottelujen jälkeen oli jo tiedossa mitä tuleman pitää, niin sitten sitä vasta tiedosti sen totuuden, kun ne työt todellakin loppui.
      Itselläni työt loppuivat syksyllä, joka muutenkin on masentavaa aikaa.
      Mutta onneksi tästäkin selvittiin:)

      Poista
  3. Nuo yt:t ovat tuttua juttua myös itsellä. Ja senkin jälkeen tilanne, jotka jää töihin on erittäin järkkyä. Työt kasaantuu. Tuosta voisi tehdä vaikka väitöskirjan. Mutta katse tulevaan aina, uusia ovia avautuu. Tuo taulu on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitäkin on kokemusta, että työkaverit lähtee ja itse jää. Ei todellakaan ollut voittajafiilis.
      Toisaalta oli helpotus, kun itse pääsi pois ja kun vuosien epävarmuus työpaikasta ja monet yt:t väsyttivät henkisesti.

      Poista
  4. Ihan älyttömän hyvä kirjoitus! Ja oon ihan samaa mieltä, maailma muuttuu niin nopeaan, että varmoja työpaikkoja ei taida enää ollakaan. Ja joskus tuollainen äkillinen pysähdys, voi saada ajattelemaan asioita täysin uudelta kantilta ja ehkäpä siinä löytää myös itsestään uusia puolia. Mä en oo esimerkiksi kertaakaan katunut, että irtisanouduin vakituisesta työstäni, sillä nykyiset opinnot tuntuu niin omalta jutulta. Eihän sitä ikinä voi mitään saada, jollei yritä :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Jossu!
    Se on totta, ettei mitään saa jollei yritä.
    Olet ollut kyllä rohkea kun olet hypännyt tuntemattomaan. Mutta se on kannattanut!
    Pysähdykset tekee välillä hyvää ja pitäisi muutenkin muistaa kuunnella itseään ;)

    VastaaPoista

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)