Milli`s Little Home

Täällä on ollut kovinkin keväiset säät, niinkuin varmaan koko Suomessa. Lämpöasteita on ollut, pakkasesta ei tietoakaan.  Vähäinen lumi sulaa koko ajan ja aurinkokin on näyttäytynyt pari kertaa. Tämä talvi oli todella lyhyt, jos ei tule takapakkia. Toivottavasti lunta ei sada enää metrikaupalla. Sisustusassari nuuskuttelee lämmintä säätä ja kuuntelee lintujen laulua :) Joulusypressit on vielä ihmeen vihreinä... Kesää odotellessa voi jo vähän fiilistellä ja  katsella edellisten kesien kukka-asetelmia Henkilökohtaisesti minua ei harmita,  vaikka lumi on melkein sulanut kokonaan pois eikä pääse hiihtämään.  En edes omista suksia. Sellaiset vanhat puusukset voisin ottaa sisustukseen ;) Minun se vähäinenkin hiihto-innostus tapettiin ihan tyystin ala-asteella.  Varmaan joka ainut liikuntatunti talvella hiihdettiin. Ja jokaisen oli pakko hiihtää tietty lenkki.  Kukahan lie ollut luokan hitain ja surkein hiihtäjä :( Joo, eipä kiinnosta e

En ole yhtään neuloja-tyyppi, mutta virkkaamisesta tykkään.  Varmaan johtuu myös siitä, että minulla ainakin tulee virkkaamalla nopeammin valmista.  Olen virkannut ontelokuteesta koreja.  Näin jossakin virkatun tyynynpäällisen ja siitä sitten innostuin. Kuvasin tyynyn sängyn päällä, koska mies on tehnyt olohuoneen sohvasta ja tyynyistä melkoisen kisakatsomon. Kerrankin tyynyjen määrästä ei  tullut sanomista ;) Joten sohva ei ollut kovinkaan kuvauksellinen.... Toisaalta ihan hyvä kun kisat loppuu, niin pääsee normaaliin päiväjärjestykseen ;) Näillä näkymin tyyny menee olohuoneen sohvalle kisojen loputtua. Haaveissa olisi virkattu rahi, mutta se on jo sen verran isompi projekti, että täytyy harkita tarkkaan.  Joillekin minun projekteille on tapana käydä niin, että alkuun innostun  ja innostus lopppuu lyhyeen, enkä jaksa tehdä loppuun asti.  Näin on käyny monelle villapaidan alulle... Siksi tuo neulominen ei ole minun juttu, liian hidasta ja inhoan pur

Sain  Valkoisen lumoissa -blogin Merviltä haasteen.  Kiitos Mervi :) " Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidät bloggaamaan, liittyy se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa! Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin saat viedä pullakahvit mukanasi (kopioi kuva) (Ei ole aivan pakko jakaa kuitenkaan) Esitän kysymyksiä jotka saattavat tulla esille kahvikupposen ääressä ystävän kanssa keskusteltaessa. Mitä sinä vastaat seuraaviin kysymyksiin? Voit vastata myös pelkästään valokuvin!" 1. Mikä on sisustustyylisi? Omasta mielestäni minulla ei ole mitään tyyliä. Sisustan sellasisilla jutuilla, joista tykkään. Haluan että koti on tunnelmaltaan rauhallinen, siellä viihtyy ja on kodikasta sekä voi oleskella rennosti. Uutta ja vanhaa sulassa sovussa keskenään. Minimalistia minusta ei saa tekemälläkään, vaikka siivouspäivänä sellainen haluaisin oll

Olohuoneessa tapahtui pienimuotoista huonekalujen siirtelyä. Meillä on pieni olohuone, ja sohvassa on kiinteä divaani joten järjestystä ei paljon vaihdella.  Mieheni sai idean, että tv-tasoa täytyy vähän siirtää. Tämä sai siitä alkunsa, kun digiboksimme sanoi työsopimuksen irti ja oli hankittava uusi. Toin yöpöytäni olohuoneeseen, kun tuossa oleva tyhjä kolo suorastaan huuti jotakin täytettä :)  Ja mielestäni pöytä sopii tuohon passelisti. Tässä vähän laajempaa kuvakulmaa.  Sisustusassari on taas lempipuuhassaan.  Ja on ehtinyt hakea kuvaan jonkun puruluun palasen.  Siivosin nimittäin kaikki puruluut ja lelut pois ennen kuvausta. Eikös sen assarin tehtävä ole siivota ja stailata kuvaajan avuksi ;) Keväisiä värejä piristykseksi Vanhasta saunanpenkistä tuli minulle uusi yöpöytä. Saunaremontin jälkeen tämä penkki pääsi eläkkeelle. Maalasin sen valkoiseksi ja se on ollut milloin missäkin, viimeksi terassilla. Nyt se on sopivasti rähjääntynyt ja siis a

Hyvä ystävä on kuin aspiriini - se auttaa. Hyvä ystävä on kuin nastarengas -  se ei petä. Hyvä ystävä on kuin kaatosade - se piristää. Hyvä ystävä on kuin kesä - se on aina yhtä odotettu. Hyvä ystävä on kuin koti - siitä ei voi koskaan luopua. Hyvää Ystävänpäivää <3

Olen tehnyt pari taulua, kun valmiita sopivia ei löytynyt  tai olin yksinkertaisesti liian vaativa ;)  Minullahan on tunnetusti se visio aina päässä, mitä haluan.  Yleensä siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Siis olen tulostanut, leikannut ja liimannut,  sillä minähän olen maailman surkein piirtäjä... Löysin taannoin isäni kummilusikan, ja tiesin heti, että siitä tulee jonkinlainen taulu. Kiinnitin lusikan kaksipuoleisella teipillä, että sen saa helposti irti, jos iskee uusi visio ;) Tämän olohuoneessa olevan taulun olen tehnyt jo aikoja sitten. Laitoin olemassa oleviin kehyksiin taustaksi huopaa,  kun kotoa ei löytynyt siihen hätään mitään harmaata paperia. Tulostin mustavalkoiset kuvat edesmenneestä koirarouvasta sekä Ru:sta. Sitten vielä Decora Framen kortti. Lasin ulkopinnalle liimasin tuon puisen memeories-kyltin. Tarkoitus oli laittaa koirien nimikirjaimet, mutta kaupasta juuri ne kirjaimet oli loppuneet.  Askartelu-/ tietokone-/ vie

Sain Unikulman elämää Niinalta ihanan paketin.  Kiitos Niina <3 Kyseessä on Hyvä kiertämään-haaste, jonka tarkoituksena on muistaa blogin ahkeria lukijoita  ja jotka tekevät tästä bloggaamisesta bloggaamisen arvoista. Haluan myös muistaa omia vakkarilukijoita ja kommentoijia. Valinta oli vaikea, sillä  kaikki te lukijat olette tärkeitä<3 Teissä lukijoissa on paljon ihania persoonia, jonka takia tämä bloggaaminen on kivaa. Te ymmärrätte kaikki hömpötykset ja päähänpinttymät, joita saan aika ajoin ;) Kiitos myös, että jaksatte kommentoida! Jokainen kommentti piristää päivääni ja lämmittää mieltä :) Seuraaviin blogeihin haluan lähettää pienet muistamiset: Kukkaiselämää Tähtisadetta ja valkoista vimmaa Ritvan elämää Lähetättekö minulle yhteystietonne  millin.koti@gmail.com niin saadaan paketit postiin :) Loppuun vielä kuva vuodelta nahka ja kirves.  Tuohon aikaan minulla oli muutama viherkasvikin. Tänään kun kävin kaupassa, alkoi tuntumaan, ett

Ajattelin kertoa teille, että miten tämä "hulluus" on saanut alkunsa.  Siis tämä sisustaminen:)  Muu hulluushan taitaa olla geeneissä ;) Muutimme reilut parikymppisinä mieheni kanssa yhteen.  Ensimmäinen yhteinen asuntomme oli lähikaupungissa kerrostalossa oleva kaksio.  Kaikki huonekalut, astiat ja muut kodintarvikkeet saimme sukulaisilta.  Joten voitte kuvitella sitä värikirjoa, kun kaikki on eriparia.  Mutta silti olin niin onnellinen, kun pääsimme omaan kotiin.  Ja oli kiva, että saimme muille tarpeettomia huonekaluja ja verhoja asuntoomme,  jotta se alkoi tuntua kodilta. Silloin en ajatellut koko sisustamista,  paitsi että olisi ihanaa jos joskus saisi uusia huonekaluja. Kerran äitini luona käydessä, sain häneltä lehtiä lukemiseksi.  Siinä oli sitten Kotiliesi, jossa oli tämä ihana koti.  Tuohon aikaan ei ollut muita sisustuslehtiä kuin Avotakka ja  Kotiliedessäkin taisi olla vain silloin tällöin kotiesittelyjä.   Nähtyäni nämä