Milli`s Little Home

Meidän pihassa suorastaan rehottaa raparperi. Ja ihan aivan oman onnensa nojassa.  Sillä varmaan kasvaakin niin kovasti, kun tämä peukalo keskellä kämmentä- oleva puutarhuri ei ole koskenut siihen. Paitsi katkonut varsia piirakkaan. Ja eka kertaa kokeilin tehdä mehua. Olipa hyvää ja helppotekoista. Keitin vaan raparperin paloja, siivilöin ne pois ja lisäsin mehuun sokeria. Jotenkin olen aina kuvitellut, että se on vaikeaa hommaa. Instassa näin tuon idean,  viedä kauniisti pakatut raparperit vaikka kesätuliaisina. Ja voisihan tuohon vielä mukaan laittaa piirakan ohjeenkin. Vielä pitäisi kokeilla grillissä pekoniin käärittyjä raparperin varsia. Täällä tosin asuu yksi ennakkoluuloinen, joka ei ole niin innostunut maistamaan somehittiä. Mutta jos huijaan että nää on niitä nauravia nakkeja, joita silloin lapsena syötiin :D Jollekin iski työvuoro ja pitihän olla kohde mihin vertailla lehtien kokoa ;) Mitä muuta noista raparpereist

Näin vanhemmiten sitä tajuaa, että miten onnellinen sitä on, Kun asuu melkein maalla. Kauniit maisemat, metsä, lenkkipolut ja vesistöt ihan kotinurkilla. Ei mene kuin 10 minuuttia ja pääsee metsään rauhoittumaan. Silti kaikki tarvittavat palvelut ihan lähellä. Nuorena huimana tyttönä ajattelin, että kaupunkiin on päästävä ja tänne tuppukylään en kyllä jää. Jokunen vuosi läheisessä pikkukaupungissa ja työkuviot toi takaisin näihin maisemiin. Täytyy myöntää, että silloin en ollut yhtään innostunut ajatuksesta. Suorastaan tuntui kauhealta muuttaa tänne maalle... Ei ollut kauppoja kulman takana, laskutkin piti käydä maksamassa muutaman kilometrin päässä maksuautomaatilla. Suorastaan järkkyä, kun oli tottunut että kaikki oli niin lähellä. Mutta nyt tämäkin pitäjä on saanut 2 markettia, 2 pankkiautomaattia, apteekin ja kirppiskin löytyy. Ihan maalle en taida haluta, muttei ajatus kaupunkiinkaan muuttamisesta houkuta. Tälläinen välimalli on hyvä

Ehdottomasti jälkimmäinen. En todellakaan koe että meillä olisi blogikoti vaan koti, jossa asutaan ja eletään normaalisti. En tee hankintoja sitä varten, että saisin jotain postauksen aihetta. Enkä usko, että moni muukaan tekee. Tulisi aika kalliiksi tämä harrastus. Toisaalta, ei se tuntuisi kodilta, jos aina pitäisi ostaa jotain uutta. Kaikki jotka tuntevat minut, tietävät että olen vuosikaudet tykännyt sisustella ja välillä kuvannutkin itselle muistoksi. Sisustamista  tekisin ilman blogiakin. Tosin nykyään tulee vain enemmän otettua valokuvia, ja  muutama niistä otoksista päätyy tänne blogiin tai Instaan. Onhan tämä blogi on vähän kuin päiväkirja, josta näkee mitä on tullut touhuttua. Itse tykkään katsella kauniita ja inspiroivia kuvia, joten en halua laittaa tänne blogiin kuvia kuivuvista pyykeistä tai likaisista astioista tiskipöydälllä. Vaikka rakastankin siistiä kotia, repsahduksia sattuu. Välillä koirankarvapallerot vyör

Päätin, että nämä aurinkoiset ja lämpimät vapaapäivät vain haahuilen ja teen kaikkea kivaa, enkä ota stressiä tekemättömistä töistä tai pesemättömistä ikkunoista. Ensi viikolla palataan sitten ruotuun, kun sääennusteet näyttävät sään viilenevän. Aika hyvin pysyin tavoitteessa ja nyt tuntuu kuin olisin ollut lomalla :)  Mitäkö sitten tein? Otin aikasta monta valokuvaa, Lötkötin auringossa, Vein parit viherkasvit terassille kesää viettämään, Suunnittelin kesälomaa, Taisi mennä muutama jäätelökin, Saunan jälkeen istuin terassilla kylmän lonkeron kera, Olin muuten vain, Ja otin taas valokuvia ;) Pitäisi useamminkin pitää tälläiset päivät. Tietysti vapaapäivinä on pakko tehdä ne hommat, mitä ei kerkeä/jaksa tehdä työpäivinä. Tänään on kyllä vielä tartuttava imurin varteen, nimittäin haahuilupäivät kostautuu. Pitäkäähän tekin haahuilupäivä  ja tehkää itselle kivoja juttuja, se kummasti rentouttaa ;)