Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2018.

Konmaria ja melkein kodinhoitohuone

Niinkuin asiassa kuin asiassa, lämpenen hitaasti uusille vouhotuksille. Niinkuin tähänkin konmaritukseen. Minua on marituksessa kiinnostanut lähinnä tuo vaatekaappien järjestys. 
Yhtenä iltana katsottuani tätä videota vaatteiden pystyviiikkaamisesta, tuli pakottava tarve kokeilla moista. Inspis iski puoli yhdeksän aikaan illalla ja kokeen kohteeksi pääsi miehen t-paidat. Oli siinä ihmettelemistä, kun mies tuli kotiin urheilemasta ja olin viikannut kaikki t-paidat ja innostuksissani myös miehen urheiluvaatteet pystyriveihin lipaston laatikkoon. 
Mikä siinä muuten on, että toisen vaatekaappia on paljon helpompi siivota...Tosin säästin sen Rantarock-paidan vuodelta 1995, jolla on kuulemma tunnearvoa, mutta piilotin sen laatikon perälle, sillä ei sitä voi aikuisten oikeesti pitää julkisella paikalla tai minä en ainakaan halua olla silloin lähettyvillä :D
Seuraavana päivänä siirryin omiin vaatekaappeihini. Selkä vääränä kannoin noita Orthexin koreja kaupasta kotiin, sillä niitä menee käte…

Pullantuoksuinen lauantai ja nuoruusmuistoja

Eilen iski sellainen tunne, että nyt saatava  oikeaa kotipullaa. Niinpä sitten tänään kädet upotettiin pullataikinaan. Edellisestä kerrasta taitaa olla pitkäkin aika, sillä enpä meinannut lähikaupasta löytää koko kuivahiivaa...



Muistan omasta lapsuudestani, että äitini leipoi joka lauantai pullaa ja olihan se juhlapäivä.
Joka kerta ihmeteltiin veljeni kanssa, että miten se äiti osaa tehdä taikinan ilman ohjetta ja aina tulee niin hyvä pullia.

Lauantaisin oli myös karkkipäivä, joten sokerihumala oli taattu. Tulikin mieleen, että sunnuntaisin oli ennen vanhaan kyläilypäivä. Silloin ei soiteltu, että sopiiko tulla kylään ja tai oletteko kotona. Silloin vaan mentiin ja jos ei oltu kotona, niin mentiin sitten seuraavaan paikkaan.


Vuosikausia olen leiponut pullaa tällä juhlavehnäsen ohjeella. Nykyään se todellakin on juhlavehnästä, kun leivon niin harvoin ;) Yleisön pyynnöstä saisin kuulemma leipoa useamminkin, mutta katsotaan innostunko...

Tämä kirja on vuodelta 1988 jolloin menin opiskel…

Sisustusassarin elämää

Olen kuullut, että muissa blogeissa " sisustusassarit ja kaikki muut assarit"  ovat saaneet raapustella omia postauksiaan.  Joten minäkin päätin syrjäyttää emännän ja kertoilla omasta päivästäni.


Aamuisin tykkään nukkua pitkään, ainakin puoli ysiin asti. Yleensä jäänkin vielä nukkumaan patjalleni, kun muut heräävät. Paitsi kun emännällä on aamuvuoroon meno, niin silloin herätään kukonlaulun aikaan. Hyppään heti pystyyn, kun puhelimesta alkaa soimaan Pink Panther. Se on muuten jännä juttu, että jos isännän puhelin herättää, en edes aukaise silmiäni. Oikeastaan laitan ne tiukemmin kiinni ja jatkan uniani autuaan onnellisena. Mutta kun vaaleanpunainen pantteri pärähtää soimaa, nousen heti venyttelemään ja olen valmis varhaiselle aamulenkille.


Jos meillä on, tai siis emännällä on, vapaapäivä tai iltavuoroon meno, emäntä keittelee aamukahvit ja minä siirryn keittiön matolle pötköttelemään. Saan aamupalaksi muutaman kuivan nappulan. Joskus ajattelen linjojani, leidi kun olen ja j…

Lempinurkkaus

Tämä nurkkaus olohuoneessa on ollut suosikkini siitä asti, kun keksin laittaa tuon ikkunanpokan, peilin sekä sulkataulut nojailemaan uusvanhan arkun päälle. Olen myös tykästynyt noihin kullan ja messingin sävyihin, jotka aiemmin oli ehdoton nounou.

Olen jopa ruvennut tykkäämään tuosta jalkalampusta. Käytännön syistä se on saanut jatkaa meillä eloaan, sillä se on himmettävä ja siinä on myös lukulamppu. Tunnustan, että olen aiemmin toivonut, että lamppu menisi rikki ja olisi pakko ostaa uusi. Mutta tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen kyseiseen kapistukseen.


Nyt olen vähän katsellut tuohon nurkkaan jotain sopivaa senkkiä. Tuo arkku on aika epäkäytännöllinen pienessä olohuoneessa. Mutta en tiedä haluanko uutta vai vanhaa, valkoisen vai muun värisen...Mutta tiedän kun se oikea sattuu kohdalle, se on varmasti rakkautta ensisilmäyksellä ;)

Muutama viherkasvi sinnittelee vielä hengissä. Toinkin tuon pienemmän palmuvehkan valoisammalle paikalle, jotta se vähän piristyisi.


Suojaruukun ostin e…

Edelleen Esterin lumoissa

Kauniiden astioiden kerääminen on yksi paheistani. Oikeastaan kaikki kauniit esineet taitaa heikkouteni, jos ollaan rehellisiä. Kuten aiemmin syksyllä postasin, niin Arabian Esteri-sarja on tämän hetken heikkouteni. Olenkin menettänyt itsehillintäni näiden astioiden suhteen ja muutama uusi Esteri on tullut hankittua. Mutta nyt sarjani on melkein täydellinen, paitsi mukeja on vain kaksi kappaletta. Niitä pitäisi olla kuitenkin neljä, niin vieraidenkin kanssa voisi kahvitella Estereistä.


Aiemmin olen himoinnut Pentikin Vanilja-sarjaa ja viime vuosina Marimekon mustavalkoista Räsymatto- ja Siirtolapuutarhasarjaa. Koskapa kaappitila on rajallista ja niinkuin oma budjettikin, niin niitä en ole hankkinut. Toisaalta mietin tuota Marimekkoa, että kyllästynkö siihen, kun se on kuitenkin niin mustavalkoinen. Onneksi ystävälläni on noita Marimekon astioita ja voin nauttia niistä aina kun poikkean hänen luonaan.

Toisaalta tämä kauniiden esineiden haaliminen on vastaiskuni konmaritukselle. Ehkäpä…

Inspiraatiota kerrakseen

Tänään minulla ei ollut hajuakaan, että mitä tulisin postamaan perjantaimyysseihin vai postaisinko mitään. Olin toki ostanut tulppaaneja, mutta täytyy sanoa että tällä kerralla jotenkin nuo tulppaanit ei saaneet kameraa räpsymään ja runosuonta sykkimään.
 Kunnes tulin töistä kotiin ja katsoin ympärille: Vau! Miten kauniit talviset maisemat ja ihan omassa pihassa! Melkein kuin jostain sadusta. Siinäpä siis oiva perjantaimyyssi-postaus. Joten juoksujalkaa kahvinjuontiin ja äkkiä kameran kanssa pihalle ennenkuin alkaisi hämärtää.






Myös assari oli mukana kuvaushommissa. Hänen energiansa ja aikansa meni kuitenkin tärkeämpään asiaan kuin valokuvaamiseen: kadonneen pallon etsintään. Täytyy myöntää, että olen syyllinen pallon katoamiseen. Assarilla nimittäin on ärsyttävä tapa pudottaa pallo lumikolaan ja silloinhan se on pakko heittää pois, että voit tehdä lumitöitä. Ja kun olet heittänyt pallon pois kolasta kymmenettä kertaa, niin silloin ei enää naurata, kun pitäisi saada ne lumityötkin teh…

Ihanaa vihreyttä talven keskelle

Jouluinen kukkakimppuni on ruvennut vihertämään ja siihen on ilmestynyt pienen pieniä lehtiä. Neilikat on jo heitetty siitä pois, mutta vihreät oksat jätin. Ja kappas vaan, huurretut oksat alkoivat kasvattamaan lehtiä.


Jotenkin nuo vaaleanvihreät pikkulehdet antoivat uskoa tulevaan: kyllä sitä kevättä ja aurinkoa on tulossa. Ei silti, kyllä minä talvesta ja lumesta tykkään ja aion vielä nauttia talvesta täysillä, mutta jotenkin vaan se kevät alkaa hiipiä mieleen. Kaipaan niin valoa ja aurinkoa!
Tänään vaikka olikin taas kerran lumimyräkkä, niin aurinko näyttäytyi hetken aikaa ja sekös sai mielen korkealle :)
Täällä muuten alkaa olla tuota lunta ihan haitaksi asti. Monet kotitaloudet ovat joutuneet olemaan ilman sähköä monta päivää. Saa olla kiitollinen, että omalle kohdalle sähkökatkoja ei ole sattunut.



Neilikoista sain vielä viimeiset ilonrippeet viemällä ne ulos ja ottamalla niistä kuvia. Eli kukkakimppua tuli taas kerran hyödynnettyä koko rahan edestä ;)



Kauppojen viherkasviosasto…