Siirry pääsisältöön

Tekstit

Teetä ja sympatiaa

Mistä tietää syksyn tulleen?
Siitä että meillä teen juonti lisääntyy, kynttilöitä poltellaan ja eka flunssakin on podettu. Onneksi flunssa kesti vain pari päivää, eikä viikkotolkulla niinkuin viime talvena.

Nykyään olen teen suhteen kaikkiruokainen ja tykkäänkin maistella eri makuja. Tämän hetken suosikkini ovat erilaiset hedelmäteet. 
Juon paljon myös tavallista Liptonia ja meillä onkin ollut miehen kanssa kinastelun aihe vuosikausia, että laitetaanko teehen maitoa. Itse nimittäin laitan Liptoniin maitoa, sillä mielestäni maito kuuluu siihen. Mies on taas sitä mieltä, ettei missään nimessä maitoa.  Muut teet juon mustana.

Piti ihan googlettaa, että miten tee oikeasti juodaan.  Eräällä sivustolla oli, että teetä maidolla juova ei saa teen antioksidanttisia flavonoidi-yhdisteitä eikä myöskään maidon proteiineja, joten parasta olisi juoda teensä ilman maitoa.

Toisella sivustolla taas oli että, tilkka maitoa teehen sekoitettuna valkaisee hampaita ja vaikutus saattaa olla tehokkaampi kui…
Uusimmat tekstit

Syksyn ankeus

Täällä on syksy alkanut todenteolla ja tämäkin päivä on ollut ankea ja todella pimeä. Entistä ankeamman tästä viikonloppusta on tehnyt se, että pari päivää sitten tulimme kotiin reissusta. Vietimme aurinkoisessa ja suorastaan kuumassa (lämpötila oli 34 - 42 astetta) Turkissa viikon. Poissaolomme aikana puut olivat alkaneet tiputtamaan lehtiä urakalla ja eikä sää tunnu enää yhtään kesäiseltä.
Nämä kuvat ovat parin viikon takaa, kun aurinko vielä helli meitä.




Loma aurinkoisessa Turkissa teki tehtävänsä, sillä tällä hetkellä tuntuu, että pääkopassa ei ole yhtään järkevää ajatusta ja kaikenmaailman salasanat ja tunnusluvut ovat kaikonneet jonnekin... Kyllä nousi tuskanhiki ohimolle, kun eilen kaupassa maksoin pankkikortilla ja tunnuslukua piti miettiä ihan tosissaan...

Tämä loma oli ensimmäinen rantalomamme, ja tätä ennen olemme lomailleet yhdessä vain Tallinnassa. Eikä yksinkään olla kamalan paljon matkusteltu. Olen ollut aina sitä mieltä, etten tykkää rantalomista, mutta nyt olen eri mi…

Dermosil - uusi tuttavuus minulle

Viimeisen puolen vuoden aikana olen löytänyt uuden suosikin kosmetiikassa: Dermosilin. Oikeastaan minulla ei ollut mitään hajua tästä merkistä, mutta työpaikalla tilaillaan täältä tuotteita ja minäkin sitten innostuin.
Kokemuksia on muutamasta tuotteesta ja tässä tämän hetken suosikkini.
Vitamin E kasvovesi Tämä on normaalia kasvovettä paksumpaa, emulsiomainen. Sisältää runsaasti E-vitamiinia, ihoa kosteuttavaa glyseriiniä, ihoa pehmentävää oliivipuun hedelmästä saatavaa öljyä sekä antioksidantteja.  Tykkään tästä, sillä jättää ihon pehmeäksi.
Kaura käsivoide ja Karbamidi jalkavoide Kaura käsivoide sisältää suomalaista kauraa, imeytyy nopeasti ja käsiin jää silkkinen tunne.Tykkään!
Jalkavoide sisältää karbamidia, joka parantaa ihon kosteudensitomiskykyä ja tekee ihosta pehmeän. Tämäkin voide imeytyy nopeasti.  Tämän voiteen ansiosta kantapääni ovat olleet ihanan pehmeät  jo pitemmän aikaa ja korppukantapäät muisto vain. Ihmeen hyvin olen muistanut joka ilta voidella kantapääni tuolla ras…

Viimeinen #kukkailottelu

On ollut ilo ja kunnia olla mukana Tainan Kukkailottelussa. Mutta niinhän sitä sanotaan, että kaikki hyvä loppuu aikanaan ja nyt kukkailottelu on tullut tiensä päähän. 
Itse olen saanut tästä kukkailottelusta inspiraatiota vaikka kuinka ja intoa myös kukkien kuvaamiseen sekä postausten tekemiseen. Mutta vaikka kukkailottelu loppuu, niin kukkia silti nähdään täällä blogissa.  Kaikkihan eivät ymmärrä miksi kukkapuskaa täytyy kuvata joka kulmalta ja vielä postata siitä, niin itse ainakin nautin toisten bloggaajien kukkakuvista sekä on kiva saada ideoita kukka-asetelmiin ja kimppuihin. 




Nämä ruiskaunokit poimin äidin kukkapenkistä. Ja huomaan tällä hetkellä  tykkääväni tummista sävyistä myös kukissa.


Kiitos Taina Kukkailottelusta<3 Ihanaa, että keksit tälläisen piristyksen bloggaukseen ja jaksoit ylläpitää sitä näin kauan!

Ripaus syksyä ja kukkivia yllätyksiä

Kesä alkaa olla virallisesti ohi ja niinpä sisustustouhut sisällä ovat taas alkaneet kiinnostamaan. Tänä syksynä olen heikkona tummiin, murrettuihin väreihin. Kultaa pitää myös olla ripaus, ja myös ruskean sävyt miellyttävät silmääni. Siis juuri kun ruskea oli inhokkilistallani sisustusväreissä... No koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan", olipa asia mikä tahansa. Sen olen oppinut tässä elämän varrella ja ennenkaikkea sisustuksen saralla.


Lauantaina käväisimme Ylivieskan Kärkkäisellä ja siellä tuo sisustusosasto on aivan upea. Viihtyisin siellä varmasti koko päivän, mikäli olisin yksin. Mutta onneksi tiedetään, että olen heikkona kyseiseen osastoon, niin sain viettää ihan itsekseni tuolla tovin hipistelemässä kaikkea kivaa. 
Keittiönpöydälle löysin kaitaliinan, joka on juuri oikean värinen. Nykyään meillä on harvemmin mitään liinaa pöydällä, mutta nyt tuntui siltä, että pöytä on kolkko ilman kaitaliinaa.  Pari muutakin juttua löysin, mutta postaan niistä erikseen kun ovat asettu…

Miten viherkasvit pärjäsivät kesän terassilla?

Miten meni niinkuin omasta mielestä?  Sanoisin että suorastaan loistavasti:)
Harvemmin voin hehkuttaa onnistumisiani viherkasvien kanssa, sillä minulla on ne harvat ja valitut kasvit joita osaan ehkä hoitaa. Kastelin näitä koko kesän sillä vaaleanpunaisella lannoitteella, ja eivät ainakaan suuttuneet siitä, vaikka se taisi olla nimeltään kesäkukkalannoite.

Täältä voit käydä katsomassa millaisia nämä viherkasvit olivat toukuussa, jolloin siirsin ne niin sanotusti ulkoruokintaan. 

Osan kasveista siirrän ilmojen viilentyessä takaisin sisälle. Mutta kasvit, joiden kanssa meillä ei ole sisällä yhteistä säveltä  (kuten muratti, saniainen ja lankaköynnös), saavat sinnitellä terassilla pakkasiin asti.






Kuten kuvasta näkyy, kynttiläkausi on virallisesti avattu.  Vaikka tällä hetkellä kynttilävarastoni on minimissään, niin sentään jotain poltettavaa löytyi. Täytyykin käydä kynttiläkaupoilla, että päästään kunnolla syystunnelmaan.


Kukkailottelua jälleen Tainan Mansikkatilan mailla-blogissa ;)

Kivaa…