keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Taulu ja siihen liittyvät muistot

Vuosia sitten eräs taiteellinen työkaverini teki tälläisiä kasseja,
 joihin itse oli piirtänyt/painanut keijun kuvan.
Minäkin ostin tuollaisen kassin, mutten sitten raaskinutkaan käyttää sitä.

Kunnes jokunen aika sitten keksin, että tekisin siitä taulun.


Nyt se muistuttaa minua vanhasta työpaikastani, mutta ennenkaikkea työkavereistani.
Teimmehän yhdessä töitä melkein 13 vuotta.
Ja varmaan tekisimme vieläkin eläkeikään asti,
jos töitämme ei olisi viety halvimpiin maihin ja eikä tehdasta olisi lopetettu.

Mutta sehän on nykymaailman trendi, että joka asiassa säästetään.



Täytyy kyllä sanoa,
että tulihan siinä jonkinlainen stressi,
kun työt loppuivat
eikä aamulla ei ollut sitä tuttua ja turvallista paikkaa mihin mennä.
Olo oli kuin yhdeksäsluokkaisella, jonka pitää päättää miksi haluaa isona.
Olihan niitä kouluja nuorena jonkin verran tullut käytyä,
mutta omalla kohdallani se keittiöala ei tuntunut sopivalta.

Eihän sitä edes tiennyt, että mistä niitä töitä lähtisi kyselemään.
Mutta mitä sitten, jos niitä töitä ei vaan löydy...

Ja entäpä sitten ruveta työskentelemään ihan tuntemattomien kanssa
kun vuosikaudet olet työskennellyt samojen ihmisten parissa
ja tunnet heidät ja heidän tapansa suhteellisen hyvin.
Ajatuskin tuntui karmivalta...

Kyllähän siinä silti tuli ikävä työkavereita, vaikka välillä sukset menivätkin ristiin.
Tietäähän sen, liian monta naista saman katon alla ;)
Mutta enimmäkseen naurettiin mahat kippurassa töiden lomassa :D



Monet ovat kouluttautuneet uudelleen
ja heistä löytyykin lähihoitajia, sairaanhoitajia, myyjiä sekä puutarha-alan ammattilaisia.

Itse kävin matkailualan koulua,
 vaikka ensireaktioni oli: ei missään nimessä koulunpenkille!
Mutta niin sain kuin sainkin koulun käytyä:)
Vaikka tällä hetkellä en työskentelekään matkailualalla,
niin koen että opiskelusta oli minulle paljon hyötyä.

Enää en ajattele, että tämä on se "the loppuelämän työpaikka",
vaan jos siltä alkaa tuntumaan, niin uskallan lähteä opiskelemaan uutta.
Sillä kyllä vanha koirakin voi oppia uusia temppuja,
se on todistettu ;)

Asia minkä myös opin, on, ettei koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.
Tänään mikä on tuttua ja turvallista,
voikin huomenna olla tietämättömyyttä ja turvattomuuden tunnetta.


Asiasta kukkaruukkuun,
tuosta taulusta innostuneena laitoin nuo Ebba Masalin kortit eteisen kaapin päätyyn.
Washiteipillä tietenkin, ettei jää jälkiä.
Tämän talon "trendi" :D


Tässäpä tämän räntäsateisen keskiviikon aatokset.
Joo, täällähän oli tänään taas vaihteeksi aivan kamala räntäsade.
Liekö koko kevät ja kesä peruttu tältä maailmankolkalta...


Mukavaa keskiviikkoa!