Siirry pääsisältöön

Sisustusassistentti

Koska tämä on olevinaan sisustusblogi, niin täytyyhän kunnon sisustajalla olla assistentti.

Ja tässä kotisisustajan oiva apulainen:


Pitkäkarvainen collie Ru, ikää viisi vuotta ja pallohullu, frisbee käy myös. Tai oikeastaan kaikki mitä voi heittää ja noutaa, lippiksestä keppiin.

Ru on hyvä assari, sillä se ei ole koskaan eri mieltä. Joskus ehkä mulkoilee paheksuvasti, jos esineiden siirtely aiheuttaa liikaa meteliä tai esineen paikka vaihtuu liian useasti 5 minuutin sisällä.

Jos sisustuspuuhat alkavat pitkästyttää, aina voi ottaa pienet torkut. Herättyään kauneusunilta, Ru kyllä heti huomaa pienimmänkin muutoksen, toisin kuin muut täällä asuvat....

Mieluiten assari ajaisi puuhun oravia, jos saisi itse valita. Vai haluaakohan se sisustaa petinsä oravannahoilla? Nythän on sisustustrendinä poronsarvet ja taljat,  niin jospa Ru on vain muotitietoinen:)

Kommentit

  1. Ai täällä on myös katsottu tuota Suomen kaunein koti-ohjelmaa<3 Jäin heti koukkuun! Onnea vaan uudelle bloggaajalle - on tämä niin kiva harrastus!
    Terkkusin SisustEllen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota ohjelmaa on pakko seurata! Kivaa, että joku on löytänyt blogini:) Tykkään itsekin lukea muiden blogeja ja siitä se sitten lähti. Taitaa vaan olla myös aika koukuttavaa tämä bloggaaminen, ainakin näin aluksi...kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä.

      Poista
  2. Löysin blogiisi toisen blogin kautta ja täältähän löytyi ihana blogi! Jäin heti lukijaksi. Aivan ihana assistentti sulla. <3

    Pikku pyyntö olis, voitko ottaa ton sanavahvistuksen pois...?

    VastaaPoista
  3. Kivaa, että jäit lukijaksi:) Nyt ei pitäisi olla enää sanavahvistusta, mikäli osasin oikein toimia...Näin noviisina ei kaikkea hoksaa tai älyä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, en mäkään tajunnut aloittaessani ennen kun mulle asiasta huomautettiin. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättineulepeitto

*Kaupallinen Blogiyhteistyö*
Olen ihastellut blogeissa noita jättineulepeittoja. Monihan on tehnyt itse peittonsa, niinkuin eimerkiksi Taina.  (Tainan peitto on upea, käykää katsomassa) Nostan kyllä hattua peiton tekijöille, nimittäin ei ole mikään helppo homma.
Minäkin mietin, josko yrittäisin itse tehdä jättineulepeiton. Mutta tulin siihen tulokseen, että hartiani, jotka on muutenkin niin jumissa, tykkäävät varmasti kyttyrää. Saati sitten tenniskyynärpää....

Facebookista bongasin sitten tämän Jättineulepeiton.
Merinofinlandin sivuilla kerrotaan näin:
"Nämä jättineulepeitot tehdään merinovillasta käsityönä Suomessa. Merinovillaa saadaan Euroopassa kasvatetuista merinolampaista. Villan kuidut ovat ohuempia ja pidempiä kuin tavallisen lampaan villassa, joten siksi merinovillasta tehdyt tuotteet ovat erityisen pehmeitä ja soveltuvat myös herkkäihoisille".












*Jättineulepeitosta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan*

Loppujen lopuksi jättineulepeitto päätyi makkariin sängyn päälle…

Mullat vaihdettu ja letterboardin lumoissa

Vihdoin sain vaihdettua mullat viherkasveihin. Tai pari jäi vielä odottamaan ruukkusoraa.  Mutta kuitenkin voin olla rinta rottingilla, sillä yleensä tuo kukkamultien vaihto venyy kesän alkuun.
Tosin eihän meillä kovin montaa kasvia ole hengissä talven jäljiltä, joten ei tämä mikään iso urakka ollut....Hankalampi homma oli etsiä ruukkuja varastosta joka täpösen täynnä kaikkea mahdollista. Ja minullahan on päällä edelleen se kukkaruukkujen ostokielto ;) Jollekin pitäisi myös laittaa polkupyörien ostokielto, tosin varastossa on enää vain yksi pyörä ja sehän on tietysti kukkaruukkujeni edessä...

Tässä myös pari uutta viherkasvia: korallikaktus ja glitterillä koristeltu mehitähti, jonka sain työkaverilta.



Tämä anopinhammas näytti jotenkin niin orvolta tuon pienen aluslautasen kanssa, että jotain oli keksittävä. 

Varastosta löytyi rustiikkinen lautanen ja aiemmin olin ostanut noita valkoisia koristekiviä. Siitäpä tulikin sitten loistava yhdistelmä.



Perjantaina vietettiin ystävän kanssa pi…

Anopinhampaita ja musta palmuvehka

Viikolla sain työkaverilta anopinhampaan pistokkaita vai mikä se nyt oikea nimitys onkaan... Mutta anyway, luulin että saan pikkuisia kasvin alkuja.... Mutta sainkin aivan mahtavan ison anopinhampaan. En vielä tiedä, että jaanko tuon useampaan purkkiin vai annanko olla tuollaisena isona.


Tässä sitten meikäläisen rakkaudella vaalima, useamman vuoden kasvatettu anopinhammas. Täytyy myöntää, että on hieman kasveissa eroja tai sitten en edellenkään ole mikään viherpeukalo. Tämä yksilö on ihmeenkaupalla sinnitellyt hengissä useamman vuoden. Ehkä syy on siinä, että kesät tämä viettää ulkona terassilla ja siirtyy vasta syksyisin sisäruokintaan.

Pari uutta kasvia on tullut myös ostettua.  Musta palmuvehka, en ole ennen kuullutkaan moisesta kasvista. Tämä oli niin eksoottisen näköinen, että eihän sitä voinut kauppaan jättää...  Innolla odotan, että pysyykö noin mustana ja onko uudet lehdet mustia vai vihreitä. Sikäli mikäli tämä on vielä hengissä parin kuukauden kuluttua.


Toinen uusi kasvi on…