Siirry pääsisältöön

Selvää säästöä

Tilasin Hobbarilta kirjekuorilakanoita. En enää tykkää normaaleista lakanoista, sillä ne ei pysy hyvin paikoillaan. Olen kyllästynyt,  kun aamulla pedatessa lakanat on ties missä. Noiden kirjekuorilakanoiden kanssa sitä ongelmaa ei ole. Ne pysyvät paikoillaan eikä ole epämääräisenä myttynä selän alla. Ne on helppo laittaa paikoilleen ja pesunkin jälkeen ne on hyvin pysyneet kuosissaan. 

Minulla on joku ihme päähänpinttymä: samoilla postikuluilla on pakko tilata muutakin, siis  kun pitää kuitenkin maksaa ne. Siitähän tulee ilmiselvää säästöä...

Jotenkin miellyin tuohon susi-tyynyliinaan. Se siis ostoskoriin. Ja torkkupeittojakaan ei ole koskaan liikaa...olen oikea vilukissa;)


Sisustusassari Ru olisi halunnut oravatyynyn, mutta assarilla ei ole sananvaltaa...




Torkkupeitto oli ihanan pehmeä ja värikin oli juuri oikea.

Torkkupeitto saapui juuri oikeaan aikaan, sillä  ulkona on jopa pari astetta pakkasta. Nyt ei ainakaan palele sohvalla Idolsia katsoessa;)



Kommentit

  1. Ihana tuo tyyny ja peitto! Eläin kuviot vain on niin kauniita!! Leppoisaa loppuviikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä täällä on hurahdettu täysin noihin eläinkuoseihin. Leppoisaa viikonloppua sinnekin:)

      Poista
  2. Voi suloisuus mikä ihana tyyny. Tykkään myös itse noista niin paljon. Uutena lukijanasi toivotan tervetulleeksi lukemaan myös omaa blogiani :)

    VastaaPoista
  3. Tuo tyyny on livenä paljon ihanampi. Tervetuloa lukijaksi:) Täytyypä tulla vierailulle blogiisi;)

    VastaaPoista
  4. Mulla on aivan sama periaate noiden postituskulujen kanssa :) Ihana tyyny ja peitto!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihanan tuikitavallinen viikonloppu

Jostakusta viikonloppuni voi kuulostaa todella tylsältä. Nykyään kuitenkin nautin kaikista eniten näistä tavallisista ja ehkäpä jopa tylsistäkin viikonlopuista. Tiedossa vain peruskotihommia: pyykkäystä, imurointia sekä paikkojen järjestelyä. Välillä blogien lukemista ja kameraan tarttumista. Kohokohtana viikonlopussa voi olla pitkä kävelylenkki ystävän kanssa, hyvä ruoka tai se, kun saunan jälkeen pääsee nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Todella arkisia asioita, mutta silti niin luksusta, omalla tavallaan. Harmi, että ilma on niin kylmä, ettei pääse hiihtämään. Juu-u, kuulitte ihan oikein että minua harmittaa...Ihmistä, joka on suorastaan inhonnut hiihtämistä. Viime sunnuntaina kävin testaamassa ostamiani suksia ja todellakin tykästyin tuohon lajiin. Alkuviikosta löytyi sitten sellaisia lihaksia, joita en edes tiennyt olevan olemassakaan.... Aurinkokin näyttäytyi hivenen ja olihan se ihana näky pitkästä aikaa. Muutenkin päivät ovat tuntuneet paljon valoisimmilta ...

Kolme silmäterää

Tänä talvena olen tehnyt ennätyksen viherkasvien tappajana. Vain kolme kasvia on voimissaan sekä pari yksilöä elämän ja kuoleman rajamailla. Jotenkin olen onnistunut tappamaan nekin easy care-kasvit, vaikka niidenhän piti olla todella helppohoitoisia. Silmäteräni nro 1. anopinkieli Se onkin kasvanut kohisten ja toivotaan, että lisääntyvä valo pitää sen hengissä. Silmäteräni nro 2. korallikaktus. Tämäkin kasvoi todella paljon  kesäisellä terassilla.   Silmäteräni nro 3. anopinhammas. Se suurempi versio tästä alkoi kellastumaan ja tiputtamaan lehtiä. Se oli niin surkean näköinen, ettei siinä ollut edes mitään pelastettavaa. Tämän vuoden ekat tulppaanitkin on ostettu. Ja värihän on tuttu ja turvallinen ;) Pitkästä aikaa kolmen päivän vapaa. Tarkoitus oli käydä tänään hiihtämässä, mutta pakkasta on ollut parikymmentä astetta, joten  olen käynyt kävelylenkillä assarin kanssa ja sukset saavat odottaa parempia hiihtokelejä. Toisaalta pikkusiivoil...

Anopinhampaita ja musta palmuvehka

Viikolla sain työkaverilta anopinhampaan pistokkaita vai mikä se nyt oikea nimitys onkaan... Mutta anyway, luulin että saan pikkuisia kasvin alkuja.... Mutta sainkin aivan mahtavan ison anopinhampaan. En vielä tiedä, että jaanko tuon useampaan purkkiin vai annanko olla tuollaisena isona. Tässä sitten meikäläisen rakkaudella vaalima, useamman vuoden kasvatettu anopinhammas. Täytyy myöntää, että on hieman kasveissa eroja tai sitten en edellenkään ole mikään viherpeukalo. Tämä yksilö on ihmeenkaupalla sinnitellyt hengissä useamman vuoden. Ehkä syy on siinä, että kesät tämä viettää ulkona terassilla ja siirtyy vasta syksyisin sisäruokintaan. Pari uutta kasvia on tullut myös ostettua.  Musta palmuvehka, en ole ennen kuullutkaan moisesta kasvista. Tämä oli niin eksoottisen näköinen, että eihän sitä voinut kauppaan jättää...  Innolla odotan, että pysyykö noin mustana ja onko uudet lehdet mustia vai vihreitä. Sikäli mikäli tämä on vielä hengissä pari...