Siirry pääsisältöön

Arkikuvahaaste jatkuu

Tavallinen lauantai 3/5

Lauantaipäivä on meillä yleensä kauppapäivä, jos en ole töissä.
Kauppareissulla ostin kaksi kimppua tulppaaneita, kun halvalla sai.


 
Lauantai on yleensä myös saunapäivä.
Välttämättä viikolla ei tule lämmitettyä saunaa, jos töissä on iltavuoroja.

Näkymä saunan ikkunasta.

Saunasiideri ;)

Lauantai-iltaisin teen myös jotain kivaa iltapalaa, kuten kinkkupiirakkaa tai pitsaa. 
Nyt mentiin lämpimillä voileivillä.
Kuvat jäi ottamatta, kun oli kiire syömään....

Mukavaa alkavaa viikkoa!

PS. Sain tämän kuvahaasteen Kaunis Elämä-blogista.

Haasteen ideana on postata viitenä päivänä
kuva omasta arkielämästä ja 
haastaa jokaisen kuvan kohdalla joku toinen bloggaaja.

Tällä kertaa en haasta ketään, sillä aika moni on tainnut tehdä tämän. 
Mutta jos et ole tehnyt ja intoa riittää, 
niin eikun vaan kuvaamaan arkea meidän muiden iloksi :)


Kommentit

  1. Teillä on kyllä hieno kiuas. En ole ennemmin nähnyt tollaista. Tuo maljakko on myös makee! Mukavaa maanantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tehtiin saunaremppaa, mies valitsi tuon kiukaan. Minäkään en tiennyt että tuollaisia on. Tyytyväisiä ollaan oltu tuohon kiukaaseen, hyvät löylyt ja ilo silmälle ;)
      Mukavaa maanantaita myös sinulle!

      Poista
  2. Ihanat tulppanit ja mukava näkymä saunan ikkunasta :)

    VastaaPoista
  3. Kauniit tulpaanit ,mukavan näköinen kiuas:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva!
      Tuo kiuas on siitä kiva, että on vähän erilainen ;)

      Poista
  4. Leppoisia lauantaikuvia :) ! Ja voi tuota näkymää teidän saunan ikkunasta,ihana! Ja metka kiuas! Enpä ole tuollaista ennen nähnytkään. Kiva,ettei aina sellaisia peruspönttöjä ;)
    Hitsit,nyt alkoi tekemään mieli lämpimiä voikkareita.... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kiuas oli miehen pakkomielle saunaan. Hyvä, että noita sisustuksellisia pakkomielteitä on joskus muillakin eikä vain minulla ;)
      Eikun uuni lämpiämään ja voileipien tekoon!

      Poista
  5. Mmmmmh Crowmoor on hyvää :-) Tosin täältä sitä ei tahdo saada mistään kun hollantilaiset eivät oikein ymmärrä siiderin päälle. Jännä tuo teidän kiuas; ja saunaa on ikävä... Tulppaaneja ei koskaan voi olla liikaa, kauniita :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun käyt Suomessa, sinun on hamstrattava tuota siideriä :)
      Ei sitä osaa kuvitellakaan, että ei olisi saunaa. Siihen on niin tottunut.
      Tulppaaneilla saa niin kivasti piristystä ja nykyään on niin paljon eri värejä :)

      Poista
  6. Rentoa fiilistä välittyy kuvista <3 Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  7. Tulppaanit on aina ihania ja mikä onni, ne on ihanan edullisia eli niitä raskii ostaakin.
    Oi, lämpimätleivät, meidän perheen herkkuja, varsinkin iskän tekemänä, siinä hän on varsinainen mestari. Kaikki suolainen välipala herkku on niin ihanaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin tykkäämme suolaisista herkuista enemmän kuin makeista :) Mielessä on monta suolaisen reseptiä, mitä pitäisi kokeilla ;)

      Poista
  8. Mukavat lauantaiperinteet <3 Ihana tuo pussukka missä tulppaanit on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pussukka on Uashmama-paperipussi. Siihen mahtuu kätevästi maljakko sisään :)

      Poista
  9. Ihana,kun on tuollaisia perinteitä. Meillä mennään -miltä milloinkin tuntuu-,ehkä jos olisi enemmän perhettä,tulisi tehtyä asioita enemmän suunnitelmien mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lauantaisauna yleensä pitää, tietysti poikkeuksiakin on :)
      Muuten sitten mennäänkin mutu-tuntumalla ;)

      Poista
  10. Ihania arkikuvia kauniista kodista ☆

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättineulepeitto

*Kaupallinen Blogiyhteistyö*
Olen ihastellut blogeissa noita jättineulepeittoja. Monihan on tehnyt itse peittonsa, niinkuin eimerkiksi Taina.  (Tainan peitto on upea, käykää katsomassa) Nostan kyllä hattua peiton tekijöille, nimittäin ei ole mikään helppo homma.
Minäkin mietin, josko yrittäisin itse tehdä jättineulepeiton. Mutta tulin siihen tulokseen, että hartiani, jotka on muutenkin niin jumissa, tykkäävät varmasti kyttyrää. Saati sitten tenniskyynärpää....

Facebookista bongasin sitten tämän Jättineulepeiton.
Merinofinlandin sivuilla kerrotaan näin:
"Nämä jättineulepeitot tehdään merinovillasta käsityönä Suomessa. Merinovillaa saadaan Euroopassa kasvatetuista merinolampaista. Villan kuidut ovat ohuempia ja pidempiä kuin tavallisen lampaan villassa, joten siksi merinovillasta tehdyt tuotteet ovat erityisen pehmeitä ja soveltuvat myös herkkäihoisille".












*Jättineulepeitosta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan*

Loppujen lopuksi jättineulepeitto päätyi makkariin sängyn päälle…

Mullat vaihdettu ja letterboardin lumoissa

Vihdoin sain vaihdettua mullat viherkasveihin. Tai pari jäi vielä odottamaan ruukkusoraa.  Mutta kuitenkin voin olla rinta rottingilla, sillä yleensä tuo kukkamultien vaihto venyy kesän alkuun.
Tosin eihän meillä kovin montaa kasvia ole hengissä talven jäljiltä, joten ei tämä mikään iso urakka ollut....Hankalampi homma oli etsiä ruukkuja varastosta joka täpösen täynnä kaikkea mahdollista. Ja minullahan on päällä edelleen se kukkaruukkujen ostokielto ;) Jollekin pitäisi myös laittaa polkupyörien ostokielto, tosin varastossa on enää vain yksi pyörä ja sehän on tietysti kukkaruukkujeni edessä...

Tässä myös pari uutta viherkasvia: korallikaktus ja glitterillä koristeltu mehitähti, jonka sain työkaverilta.



Tämä anopinhammas näytti jotenkin niin orvolta tuon pienen aluslautasen kanssa, että jotain oli keksittävä. 

Varastosta löytyi rustiikkinen lautanen ja aiemmin olin ostanut noita valkoisia koristekiviä. Siitäpä tulikin sitten loistava yhdistelmä.



Perjantaina vietettiin ystävän kanssa pi…

Anopinhampaita ja musta palmuvehka

Viikolla sain työkaverilta anopinhampaan pistokkaita vai mikä se nyt oikea nimitys onkaan... Mutta anyway, luulin että saan pikkuisia kasvin alkuja.... Mutta sainkin aivan mahtavan ison anopinhampaan. En vielä tiedä, että jaanko tuon useampaan purkkiin vai annanko olla tuollaisena isona.


Tässä sitten meikäläisen rakkaudella vaalima, useamman vuoden kasvatettu anopinhammas. Täytyy myöntää, että on hieman kasveissa eroja tai sitten en edellenkään ole mikään viherpeukalo. Tämä yksilö on ihmeenkaupalla sinnitellyt hengissä useamman vuoden. Ehkä syy on siinä, että kesät tämä viettää ulkona terassilla ja siirtyy vasta syksyisin sisäruokintaan.

Pari uutta kasvia on tullut myös ostettua.  Musta palmuvehka, en ole ennen kuullutkaan moisesta kasvista. Tämä oli niin eksoottisen näköinen, että eihän sitä voinut kauppaan jättää...  Innolla odotan, että pysyykö noin mustana ja onko uudet lehdet mustia vai vihreitä. Sikäli mikäli tämä on vielä hengissä parin kuukauden kuluttua.


Toinen uusi kasvi on…