Siirry pääsisältöön

Päivänsankari

Viikolla sisustusassari Ru täytti 6 vuotta.
Kamala, että aika on mennyt nopsaan!
Tuntuu, että vastahan se oli vallaton pentu,
joka ei totellut mitään ja jolla oli koko ajan hirmuinen kiire jonnekin.

Toisaalta tuo Ru:n syntymäpäivä on myös surullinen päivä, 
sillä samana päivänä 6 vuotta sitten jouduimme päästämään vanhan koiramme sateenkaarisillalle.

Tuona päivänä olin vakaasti sitä mieltä, ettei meille tule ikinä koiraa.
Mutta nelisen kuukautta myöhemmin, kun näin Ru:n etsivän netissä kotia,
minulle iski koirakuume.

Olihan meillä alussa pieniä vastoinkäymisiä,
sillä edellinen koiramme tuli meille aikuisena,  joten pentuajasta ei ollut mitään kokemuksia.

Mutta kun Ru tuli vuoden ikään,
siitä oli kasvanut todella tottelevainen ja kiltti neitokainen :)

Kävimme paljon paikallisen koiraharrastusseuran kursseilla:
oli pentukurssia ja arkitottelevaisuutta.

Parin vuoden iässä kävimme myös tokossa,
mutta se oli meille liian  "hidasta ja pilkuntarkkaa" touhua.
Joten kokeilimme yhden kesän agilitya.

Se olisi ollut se meidän juttu,
mutta emännälle iski laiskuus...

Joten nyt pelataan vaan jalkapalloa kotipihassa ;)

Tässä muutamia kuvia pentuajalta


Hevosen kampitus-operaatio on ohi :)




 Tässä ihan tuore kuva.
Orava ajettu pihatuomeen, joten nyt voi ottaa hieman rennommin ;)


Hain maljakkoon kukka-amppelista oksan, 
olikohan tämä kerrottu miljoonakello...



Mukavaa alkavaa viikkoa!




Kommentit

  1. Onnittelut päivänsankarille ja halit ja rapsutukset myös<3 Ihana Ru!!!
    Hyviä kuvia ja ihanan söpö on Ru aina ollut!

    VastaaPoista
  2. Onnea koiruliinille ja näyttää kyllä niin leppoisalta kaverilta :)

    VastaaPoista
  3. Onnittelut päivänsankarille! Kyllä karvakamut vain on tärkeitä ♡ Ihanaa viikkoa sinne myös :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ru kiittää :)
      Eipä kyllä uskoisi miten tärkeitä ja rakkaita ovat <3

      Poista
  4. Onnea sankarille. Ru on niin suloinen koira, mieleeni tulee oma lapsuus kun hoitotädilläni oli samanlainen, rakastin sitä koiraa aivan hullunlailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ru kiittää :)
      On huomattu, että lenkillä Ru on pikkutyttöjen suosikki. Aina riittää silittäjiä ;)

      Poista
  5. Pitkät rapsutukset ja onnentoivotukset sankarille :) Olishan koiruus ihana,jos se aina aamuisin ja pimeinä talvi-iltoina kävis ittekseen lenkillä... Ai minäkö laiska :D?!? Mutta ties vaikka sitten vanhoilla päivillä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ru kiittää :)
      Tiedätkö Nanette, niihin aikaisiin aamulenkkeihin ja pimeisiin talvi-iltojen lenkkeihin tottuu niin, ettei edes ärsytä ;) Tuntuu, jopa oudolta, jos ei tarvi lähteä lenkille!
      Ja kun on tottunut tuohon karvaiseen ystävään <3 , sitä ilman ei osaa olla.

      Poista
    2. No näin olen kuullut,että niihin lenkkeihin tottuu ja jopa odottaa. Mutta mutta...taidan jättää vielä pohdinnan alle :D Jos vaikka ensin löytyis sellanen kaksjalkanen karvanen lemmikki :P Haha :D

      Poista
    3. Kyllähän tuossa kaksijalkaisessakin lemmikissä on melkoinen koulutus, jotkut on oppivaisempia kuin toiset.... mutta sitä ei tarvi lenkittää, kun osaa yksikseenkin käydä ;)
      Mutta onhan tuosta paljon iloa, kun vaan saa koulutettua mieleisekseen :D

      Poista
  6. Onnea Ru:lle! Meilläkin Calle A. täytti 7 vuotta perjantaina. ;) Koululainen jo... niinkuin iskä sanoo. :D

    Kyllä nämä eläinlapset on sitten ihania ja niin samanlaisia lopen kuin ihmislapsetkin. Tunteet, oikut, kiukuttelut ja rakkauden tunnustukset tulee ihan yhtä spontaanisti, jos ei nopeamminkin. :D

    Mukavaa viikkoa sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ru kiittää :)
      Onnittelut Calle A:lle!
      Mekin nauroimme että mitenkähän Ru:n kävisi, jos sen pitäisi lähteä päiväksi eskariin eikä saisi jäädä nukkumaan kotiin....
      Kyllä nämä eläinlapset on todella rakkaita. Huoli on yhtä suuri kuin ihmislapsesta, jos se sairastuu.
      Kivaa viikkoa:)

      Poista
  7. Paljon onnea Ru päivänsankarille. :) Suloisia pentu kuvia! Lemmikit ovat tärkeitä ja rakkaita perheen jäseniä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ru kiittää :)
      Lemmikeistä on paljon iloa ja ne ovat todella rakkaita perheenjäseniä <3

      Poista
  8. Paljon onnea sankarille! Kauniit värit turkissa. Meilläkin on välillä koirakuume, mutta vähän se pentuaika juuri mietityttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ru kiittää :)
      Minullakin on välillä koirakuumetta. Olisi kiva ottaa toinen koira, mutta kun ei tiedä millainen pentu sieltä tulee....Oma homma on tuossa kouluttamisessa, mutta onhan se antoisaa ;)

      Poista
  9. Myöhästyneet onnittelut sisustusassari Ru:lle <3

    VastaaPoista
  10. Myöhästyneet synttärionnittelut ja rapsutukset toiselta trikkipehkolta+emännältä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ru kiittää onnitteluista ja erityisesti rapsutuksista ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tupasvilloja maljakkoon

Aamulenkillä käydessäni bongasin tutulta suolta tupasvilloja. Sainkin kerätä tupasvilloja ihan rauhassa, sillä ihme ja kumma, yhtään hyttystä ei häirinnyt minua. Nuo tupasvillojen valkoiset ja pumpulinpehmeät  höytyvät ovat yksinkertaisen kauniita. Tällä viikolla on enemmänkin ollut mielessä kaikki pehmeä ja lämpöinen, niinkuin villasukat ja torkkupeitot, sillä täällä on ollut järkyttävän kylmää.  Ainahan se taitaa olla kesäkuussa kylmää, jos tarkemmin muistelee... Jotenkin tuo lämmin toukokuu sekoitti pään ja sitä kuvitteli, että kesäkuussakin tarkenee vähemmällä vaatetuksella. Jotain posiitivista tässä kylmässä säässä on ollut: sain nimittäin pestyä melkein kaikki ikkunat yhtä lukuunottamatta. Se on todella hyvä suoritus, sillä ikkunanpesu ei kuulu lempipuuhiini. Ja muutenkin eilinen lauantai meni jossain kummassa siivoushurmoksessa ;) Joten nyt odotellaan niitä lämpimiä kesäpäiviä, jotta elon voi siirtää ulos hyvällä omallatunnolla. Tänään a

Anopinhampaita ja musta palmuvehka

Viikolla sain työkaverilta anopinhampaan pistokkaita vai mikä se nyt oikea nimitys onkaan... Mutta anyway, luulin että saan pikkuisia kasvin alkuja.... Mutta sainkin aivan mahtavan ison anopinhampaan. En vielä tiedä, että jaanko tuon useampaan purkkiin vai annanko olla tuollaisena isona. Tässä sitten meikäläisen rakkaudella vaalima, useamman vuoden kasvatettu anopinhammas. Täytyy myöntää, että on hieman kasveissa eroja tai sitten en edellenkään ole mikään viherpeukalo. Tämä yksilö on ihmeenkaupalla sinnitellyt hengissä useamman vuoden. Ehkä syy on siinä, että kesät tämä viettää ulkona terassilla ja siirtyy vasta syksyisin sisäruokintaan. Pari uutta kasvia on tullut myös ostettua.  Musta palmuvehka, en ole ennen kuullutkaan moisesta kasvista. Tämä oli niin eksoottisen näköinen, että eihän sitä voinut kauppaan jättää...  Innolla odotan, että pysyykö noin mustana ja onko uudet lehdet mustia vai vihreitä. Sikäli mikäli tämä on vielä hengissä parin kuukaud

Peikonlehti tuli taloon

Lähimarketti on yllättänyt kukkavalikoimallaan. Yhtenä sunnuntaina kun menin pikaisesti hakemaan seuraavan päivän eväitä töihin, silmiini osui eräs viherkasvi. Tarkemmin tutkailtuani kasvia, se osoittautui peikonlehdeksi. Joten kaappasin sen äkkiä ostoskoriin, kun oli ainokainen ;) Toivottavasti se viihtyy hoidossani. Se on ainakin todistettu, että kummituspuu, ilmakasvit sekä  huonekuusi eivät tykkää hoidostani. Googlettelin hoito-ohjeita, sillä peikonlehti on minulle ihan uusi tuttavuus. Tälläisiä ohjeita löysin: - Puolivarjoisa paikka, aurinko viottaa lehtiä. - Säännöllinen kastelu, multa ei saa kuivahtaa rutikuivaksi. - Pitää sumuttamisesta. - Lehtiä on hyvä pyyhkiä, jotta peikonlehti saa hengittää. - Viihtyy pienessä ruukussa. - Kasvattaa ilmajuuria, jotka voi ohjata kasvamaan multaan. Niitä ei kannata poistaa. - Koska juuret ovat hauraat, peikonlehteä ei kannata istuttaa turhaan uudelleen.  Pintamullan vaihtaminen riittää.