Aikuisiän oivallus

Näin vanhemmiten sitä tajuaa,

että miten onnellinen sitä on,

Kun asuu melkein maalla.

Kauniit maisemat, metsä, lenkkipolut ja vesistöt ihan kotinurkilla.

Ei mene kuin 10 minuuttia ja pääsee metsään rauhoittumaan.

Silti kaikki tarvittavat palvelut ihan lähellä.

Nuorena huimana tyttönä ajattelin,

että kaupunkiin on päästävä ja tänne tuppukylään en kyllä jää.

Jokunen vuosi läheisessä pikkukaupungissa

ja työkuviot toi takaisin näihin maisemiin.

Täytyy myöntää, että silloin en ollut yhtään innostunut ajatuksesta.
Suorastaan tuntui kauhealta muuttaa tänne maalle...
Ei ollut kauppoja kulman takana, laskutkin piti käydä maksamassa muutaman kilometrin päässä maksuautomaatilla.
Suorastaan järkkyä, kun oli tottunut että kaikki oli niin lähellä.

Mutta nyt tämäkin pitäjä on saanut 2 markettia, 2 pankkiautomaattia,
apteekin ja kirppiskin löytyy.

Ihan maalle en taida haluta,

muttei ajatus kaupunkiinkaan muuttamisesta houkuta.

Tälläinen välimalli on hyvä ratkaisu.

Ja välillä kun pääsee käymään muuallakin kuin tuossa lähikaupungissa,
niin ihan tyytyväinen olen kohtalooni ;)

Lenkin varrelta löytyi suo, 

joka oli täynnä tupasvilloja.

Pakko oli pysähtyä kuvaamaan.

Eikun seuraavana päivänä uudestaan hakemaan muutama oksa

kotia koristamaan.

Täytyihän myös taas leikitellä kameran kanssa.

Ajatella, viikon päästä vietetään jo keskikesän juhlaa,

ja lomakin alkaa olla ihan lähellä :)

Mukavaa viikonloppua!