Siirry pääsisältöön

Aikuisiän oivallus



Näin vanhemmiten sitä tajuaa,
että miten onnellinen sitä on,
Kun asuu melkein maalla.
Kauniit maisemat, metsä, lenkkipolut ja vesistöt ihan kotinurkilla.
Ei mene kuin 10 minuuttia ja pääsee metsään rauhoittumaan.
Silti kaikki tarvittavat palvelut ihan lähellä.

Nuorena huimana tyttönä ajattelin,
että kaupunkiin on päästävä ja tänne tuppukylään en kyllä jää.
Jokunen vuosi läheisessä pikkukaupungissa
ja työkuviot toi takaisin näihin maisemiin.
Täytyy myöntää, että silloin en ollut yhtään innostunut ajatuksesta.
Suorastaan tuntui kauhealta muuttaa tänne maalle...
Ei ollut kauppoja kulman takana, laskutkin piti käydä maksamassa muutaman kilometrin päässä maksuautomaatilla.
Suorastaan järkkyä, kun oli tottunut että kaikki oli niin lähellä.

Mutta nyt tämäkin pitäjä on saanut 2 markettia, 2 pankkiautomaattia,
apteekin ja kirppiskin löytyy.

Ihan maalle en taida haluta,
muttei ajatus kaupunkiinkaan muuttamisesta houkuta.
Tälläinen välimalli on hyvä ratkaisu.

Ja välillä kun pääsee käymään muuallakin kuin tuossa lähikaupungissa,
niin ihan tyytyväinen olen kohtalooni ;)




Lenkin varrelta löytyi suo, 
joka oli täynnä tupasvilloja.
Pakko oli pysähtyä kuvaamaan.
Eikun seuraavana päivänä uudestaan hakemaan muutama oksa
kotia koristamaan.
Täytyihän myös taas leikitellä kameran kanssa.

Ajatella, viikon päästä vietetään jo keskikesän juhlaa,
ja lomakin alkaa olla ihan lähellä :)


Mukavaa viikonloppua!


Kommentit

  1. Ihanasti kirjoitettu!Itse olen ikäni asunut maalla,missä meillä nykyään on vaan 2 ruokakauppaa,pankki,kukkakauppa ja 1 sekatavarakauppa. Tietenkin apteekki,Ärrä ja jopa 5 kampaamoa. Tykkään asua täällä,kun meillä on paljon järviä ja metsää. Täältä 70km päässä on kaupunki,missä käyn silloin kun haluan shoppailla. Vain tunnin päässä. Pienistä asioista tulee hyvä mieli.😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:)
      Niinhän sitä sanotaan että maalla on mukavaa;) Kaunista maalaismaisemaa on nautinto katsella ja kaiken hälinän keskellä on kiva kuunnella lintujen laulua ja hiljaisuutta.

      Poista
  2. Voi mitä ihania maisemia, kyllä siellä kelpaa asustella ja lenkkeilymaastot on kyllä ihan huipun oloiset, koiruuskin nauttii😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Koira on ihan mielissään ja sekin varmasti rentoutuu metsän keskellä ihan eritavalla kuin kaupungin hälinässä:)

      Poista
  3. Ihana postaus ja tuo koira on kyllä ihana. Hyvää viikonloppua:)

    VastaaPoista
  4. Luonto on rikkaus, jota ilman tuntisin itseni todella köyhäksi. Upeita kuvia <3 Minäkin arvostan korkealle asumistani pikkukaupungissa upeiden lenkkimaastojen läheisyydessä. Ihan pieneen kylään en ehkä enää voisi kotiutua, mutta luontoa ympärillä olla pitää. Kaksi kauppaahan kuulostaa jo aivan riittävältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Kaksi kauppaa on ihan riittävästi ja 7 kilometrin päästä löytyy lisää;) Isossa kaupungissa saattaisi ahdistaa, mutta täällä on kuitenkin omaa rauhaa. Ja parasta tietysti että luonto on lähellä!

      Poista
  5. Ihania kesäkuvia ja nuo tupasvillat on kyllä sieviä, näyttävät kivoilta mustaa taustaa vasten.
    Ruu näyttää nauttivan <3

    Mukavaa ja rentouttavaa lauantaita sulle Ellen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Ruu nauttii aina metsässä kävelystä ja keväällä se eka lenkki kun pääsee talven jälkeen metsään juoksentelemaan, silloin riemu repeää :D
      Mukavaa viikonloppua Sari♡

      Poista
  6. Ihana Ruu näyttää onnelliselta. <3 Itse olen maalta kotoisin, mutta isossa kaupungissakin asuneena toinen puoli minusta on siellä. Nyt asutaan maalla, tosin ihan kaupungin lähellä. Se on kyllä parasta tässä, että luonto on ihan takapihalla. :) Ihanaa sunnuntai iltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voisi kuvitella tuota meidän koiruutta kaupunkiin. Jotenkin se on tavoiltaan niin maalainen kuin olla voi ;) Tietysti nämä on tottumiskysymyksiä.
      Näin vanhemmiten läheisyys luontoon on tullut tärkeämmäksi.
      Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle♡

      Poista
  7. Hyvin samoilla ajatuksilla ja koko ajan enemmän. Toki haaveet eläkepäivistä Helsingin keskustassa pitävät omaa lapsuuden kaupungin muistoa yllä, mutta luulen ettei se ole enää sama. Aina kun käyn kotikaupungissa, tulee ikävä tänne, maalle. <3

    Ihanaa viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta olisi kiva jos eläkeiässä olisi kakkoskoti kaupungissa. Silloin voisi nauttia kaupunkivilinästä ja palata sitten maalle kun alkaa ahdistamaan. No, voihan sitä aina varata hotellihuoneen kaupunkireissuja varten ;)
      Ihanaa viikkoa sinullekin Tiia♡

      Poista
  8. Ihana teksti! :) Luonto on rikkaus ja mielen rauhoittaja! <3 Itsekin olen vähän aiukuisempana oppinut vielä enemmän rakastamaan ja arvostamaan luontoa. Luonnon kauneus on mieletöntä. <3 Ihanaa loppuviikkoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Suomen luonto on kaunis ja miten mahtavaa että meillä on neljä vuodenaikaa.
      Ihanaa loppuviikkoa myös sinulle <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolme silmäterää

Tänä talvena olen tehnyt ennätyksen viherkasvien tappajana. Vain kolme kasvia on voimissaan sekä pari yksilöä elämän ja kuoleman rajamailla. Jotenkin olen onnistunut tappamaan nekin easy care-kasvit, vaikka niidenhän piti olla todella helppohoitoisia. Silmäteräni nro 1. anopinkieli Se onkin kasvanut kohisten ja toivotaan, että lisääntyvä valo pitää sen hengissä. Silmäteräni nro 2. korallikaktus. Tämäkin kasvoi todella paljon  kesäisellä terassilla.   Silmäteräni nro 3. anopinhammas. Se suurempi versio tästä alkoi kellastumaan ja tiputtamaan lehtiä. Se oli niin surkean näköinen, ettei siinä ollut edes mitään pelastettavaa. Tämän vuoden ekat tulppaanitkin on ostettu. Ja värihän on tuttu ja turvallinen ;) Pitkästä aikaa kolmen päivän vapaa. Tarkoitus oli käydä tänään hiihtämässä, mutta pakkasta on ollut parikymmentä astetta, joten  olen käynyt kävelylenkillä assarin kanssa ja sukset saavat odottaa parempia hiihtokelejä. Toisaalta pikkusiivoilukaan sisätilo

Ihanan tuikitavallinen viikonloppu

Jostakusta viikonloppuni voi kuulostaa todella tylsältä. Nykyään kuitenkin nautin kaikista eniten näistä tavallisista ja ehkäpä jopa tylsistäkin viikonlopuista. Tiedossa vain peruskotihommia: pyykkäystä, imurointia sekä paikkojen järjestelyä. Välillä blogien lukemista ja kameraan tarttumista. Kohokohtana viikonlopussa voi olla pitkä kävelylenkki ystävän kanssa, hyvä ruoka tai se, kun saunan jälkeen pääsee nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Todella arkisia asioita, mutta silti niin luksusta, omalla tavallaan. Harmi, että ilma on niin kylmä, ettei pääse hiihtämään. Juu-u, kuulitte ihan oikein että minua harmittaa...Ihmistä, joka on suorastaan inhonnut hiihtämistä. Viime sunnuntaina kävin testaamassa ostamiani suksia ja todellakin tykästyin tuohon lajiin. Alkuviikosta löytyi sitten sellaisia lihaksia, joita en edes tiennyt olevan olemassakaan.... Aurinkokin näyttäytyi hivenen ja olihan se ihana näky pitkästä aikaa. Muutenkin päivät ovat tuntuneet paljon valoisimmilta

Anopinhampaita ja musta palmuvehka

Viikolla sain työkaverilta anopinhampaan pistokkaita vai mikä se nyt oikea nimitys onkaan... Mutta anyway, luulin että saan pikkuisia kasvin alkuja.... Mutta sainkin aivan mahtavan ison anopinhampaan. En vielä tiedä, että jaanko tuon useampaan purkkiin vai annanko olla tuollaisena isona. Tässä sitten meikäläisen rakkaudella vaalima, useamman vuoden kasvatettu anopinhammas. Täytyy myöntää, että on hieman kasveissa eroja tai sitten en edellenkään ole mikään viherpeukalo. Tämä yksilö on ihmeenkaupalla sinnitellyt hengissä useamman vuoden. Ehkä syy on siinä, että kesät tämä viettää ulkona terassilla ja siirtyy vasta syksyisin sisäruokintaan. Pari uutta kasvia on tullut myös ostettua.  Musta palmuvehka, en ole ennen kuullutkaan moisesta kasvista. Tämä oli niin eksoottisen näköinen, että eihän sitä voinut kauppaan jättää...  Innolla odotan, että pysyykö noin mustana ja onko uudet lehdet mustia vai vihreitä. Sikäli mikäli tämä on vielä hengissä parin kuukaud