Siirry pääsisältöön

Raparperia



Meidän pihassa suorastaan rehottaa raparperi.
Ja ihan aivan oman onnensa nojassa.
 Sillä varmaan kasvaakin niin kovasti,
kun tämä peukalo keskellä kämmentä- oleva puutarhuri ei ole koskenut siihen.
Paitsi katkonut varsia piirakkaan.
Ja eka kertaa kokeilin tehdä mehua.
Olipa hyvää ja helppotekoista.
Keitin vaan raparperin paloja, siivilöin ne pois ja lisäsin mehuun sokeria.
Jotenkin olen aina kuvitellut, että se on vaikeaa hommaa.

Instassa näin tuon idean, 
viedä kauniisti pakatut raparperit vaikka kesätuliaisina.
Ja voisihan tuohon vielä mukaan laittaa piirakan ohjeenkin.

Vielä pitäisi kokeilla grillissä pekoniin käärittyjä raparperin varsia.
Täällä tosin asuu yksi ennakkoluuloinen,
joka ei ole niin innostunut maistamaan somehittiä.
Mutta jos huijaan että nää on niitä nauravia nakkeja,
joita silloin lapsena syötiin :D





Jollekin iski työvuoro ja pitihän olla kohde mihin vertailla lehtien kokoa ;)

Mitä muuta noista raparpereista voisi tehdä?
Ideoita otetaan vastaan :)

Aurinkoista loppuviikkoa!


Kommentit

  1. Malli näyttää kyllä niin iloiselta ja sympaattiselta että. <3 Äitini on tehnyt hilloa ja se on kyllä tosi hyvää, pitäisi kysyä reseptiä. Kivaa viikkoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Malli kyllä aina innostuu kameran nähdessään. Jopa niin paljon, että änkeää liian lähelle kameran linssiä;)
      Hilloa voisinkin kokeilla, nettihän on reseptejä pullollaan ;)
      Kivaa viikkoa sinullekin ♡

      Poista
  2. Kauniisti pakattu raparperit!
    Minulla kasvaa tosi huonosti oma raparperi.
    Onneksi naapuri toi minulle raparperia.
    Tein juuri muffineita raparperista!
    Mukavaa illan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Eipä tullutkaan mieleen, että voisi leipoa muffineita. Pistetään idea korvan taa ;)
      Mukavaa iltaa sinullekin!

      Poista
  3. Kiva postaus ja ihana Ruu <3
    Minusta raparperi kiisseli on yksi kesän maku, sitä pitää aina saada! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari♡
      Kiisseliä en tänä vuonna olekaan vielä tehnyt, joten sitä seuraavaksi ;)

      Poista
  4. Tänä vuona onkin raparperit kasvanee hyvin malli näyttää niin veikeältä, en kyllä ole tehnyt kuin raparperi piirakkaa ja mehua. Mukavaa kesänjatkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malli kiittää♡
      Todella aikaisin nuo raparperit kasvoi, oli niin lämmintä toukokuussa.
      Mukavaa kesää Ritva♡

      Poista
  5. Meilläkin on aivan jättimäisiä raparperejä! Enkä minäkään niistä osaa muuta kuin piirakkaa tai mehua tehdä (ja mehuakin on pakkasessa ennestään). Paitsi V on testannut jo useamman kerran niitä pekoniin käärittyjä raparperejä... Ihan en ole vielä myyty, melko erikoisen makuisia ovat :)

    Ihana idea tuo kauniisti pakatut raparperit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Saattaa olla, etten minäkään lämpene noille pekoni-raparpereille, mutta pitäähän kaikkea kokeilla ;)

      Poista
  6. Raparperista on niin moneksi, ihanaa herkkua! Aurinkoista viikkoa Ellen

    VastaaPoista
  7. Nam ihanaa ja niin on valtavat rapsut teillä, että sateelta voisi olla suojassa. <3 En ymmärrä miksi tänä vuonna meille ei tullut rapsua, aina on tullut, mitä on tapahtunut. Niin harmittaa, sillä raparperi on suosikkiherkku, yhdessä erilaisten sitruunaherkkujen kanssa.

    Ihanaa viikonloppua ja kiitos kauniista sanoista blogiin ja kuin myös. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on satanut vettä ja kuitenkin on ollut lämmintä, niin raparperi jatkaa vaan kasvamistaan. Parempi, etten rupea kikkailemaan, vaan annan sen kasvaa ihan itekseen ;)
      Ihanaa viikonloppua myös sinulle ja kiitos kun jaksat kommentoida <3

      Poista
  8. Voi miten ihana Collie. Minulla oli aikoinaan saman rodun edustaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos♡
      Tämä on meillä toinen collie eikä varmaan viimeinen;)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättineulepeitto

*Kaupallinen Blogiyhteistyö*
Olen ihastellut blogeissa noita jättineulepeittoja. Monihan on tehnyt itse peittonsa, niinkuin eimerkiksi Taina.  (Tainan peitto on upea, käykää katsomassa) Nostan kyllä hattua peiton tekijöille, nimittäin ei ole mikään helppo homma.
Minäkin mietin, josko yrittäisin itse tehdä jättineulepeiton. Mutta tulin siihen tulokseen, että hartiani, jotka on muutenkin niin jumissa, tykkäävät varmasti kyttyrää. Saati sitten tenniskyynärpää....

Facebookista bongasin sitten tämän Jättineulepeiton.
Merinofinlandin sivuilla kerrotaan näin:
"Nämä jättineulepeitot tehdään merinovillasta käsityönä Suomessa. Merinovillaa saadaan Euroopassa kasvatetuista merinolampaista. Villan kuidut ovat ohuempia ja pidempiä kuin tavallisen lampaan villassa, joten siksi merinovillasta tehdyt tuotteet ovat erityisen pehmeitä ja soveltuvat myös herkkäihoisille".












*Jättineulepeitosta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan*

Loppujen lopuksi jättineulepeitto päätyi makkariin sängyn päälle…

Mullat vaihdettu ja letterboardin lumoissa

Vihdoin sain vaihdettua mullat viherkasveihin. Tai pari jäi vielä odottamaan ruukkusoraa.  Mutta kuitenkin voin olla rinta rottingilla, sillä yleensä tuo kukkamultien vaihto venyy kesän alkuun.
Tosin eihän meillä kovin montaa kasvia ole hengissä talven jäljiltä, joten ei tämä mikään iso urakka ollut....Hankalampi homma oli etsiä ruukkuja varastosta joka täpösen täynnä kaikkea mahdollista. Ja minullahan on päällä edelleen se kukkaruukkujen ostokielto ;) Jollekin pitäisi myös laittaa polkupyörien ostokielto, tosin varastossa on enää vain yksi pyörä ja sehän on tietysti kukkaruukkujeni edessä...

Tässä myös pari uutta viherkasvia: korallikaktus ja glitterillä koristeltu mehitähti, jonka sain työkaverilta.



Tämä anopinhammas näytti jotenkin niin orvolta tuon pienen aluslautasen kanssa, että jotain oli keksittävä. 

Varastosta löytyi rustiikkinen lautanen ja aiemmin olin ostanut noita valkoisia koristekiviä. Siitäpä tulikin sitten loistava yhdistelmä.



Perjantaina vietettiin ystävän kanssa pi…

Hyggeilyn ytimessä

Kaikki varmaan tietävät tänä päivänä mitä tuo tanskalaisten keksimä hyggeily tarkoittaa.
Eli hyggeilyssä ollaan tietoisesti jouten ja tehdään vain niitä asioita, joista nautitaan,
yksin tai yhdessä ystävien kanssa.
Yleensä tuo hyggeily mielletään syksyyn ja pimeään,
mutta kyllä hyggeillä voi kesälläkin.

Täältä voit muuten käydä lukemassa miten päästä hyggeilyn alkuun.


Olen sitä mieltä
että suomalaiset ovat kyllä osanneet hyggeillä jo kauan sitten
ennen tanskalaisia ja internetin ihmeellistä maailmaa.
Ainahan sitä syksyisin on polteltu kynttilöitä ja hautauduttu kotinurkkiin.
Sitä vaan ei ole päivitetty naamakirjaan eikä instaan,
eikä muutenkaan ole tehty suurta numeroa.

Parasta hyggeily on kiireisen työpäivän jälkeen.  On ihanaa rauhoittua ja olla vaan, tekemättä sen suurempia. Toki yleensä ennen tuota hyggeilyä, olen imuroinut, siivonnut keittiön ja muutenkin järjestellyt kotia. Minulla hyggeily ei onnistu sekasotkun ja kaaoksen keskellä.
Ehkä jotkut pystyvät sulkemaan silmänsä kaike…