Siirry pääsisältöön

Jättineulepeitto

*Kaupallinen Blogiyhteistyö*

Olen ihastellut blogeissa noita jättineulepeittoja.
Monihan on tehnyt itse peittonsa, niinkuin eimerkiksi Taina
(Tainan peitto on upea, käykää katsomassa)
Nostan kyllä hattua peiton tekijöille, nimittäin ei ole mikään helppo homma.

Minäkin mietin, josko yrittäisin itse tehdä jättineulepeiton.
Mutta tulin siihen tulokseen,
että hartiani, jotka on muutenkin niin jumissa, tykkäävät varmasti kyttyrää.
Saati sitten tenniskyynärpää....


Facebookista bongasin sitten tämän Jättineulepeiton.

Merinofinlandin sivuilla kerrotaan näin:
"Nämä jättineulepeitot tehdään merinovillasta käsityönä Suomessa.
Merinovillaa saadaan Euroopassa kasvatetuista merinolampaista.
Villan kuidut ovat ohuempia ja pidempiä kuin tavallisen lampaan villassa,
joten siksi merinovillasta tehdyt tuotteet ovat erityisen pehmeitä ja soveltuvat myös herkkäihoisille".













*Jättineulepeitosta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan*


Loppujen lopuksi jättineulepeitto päätyi makkariin sängyn päälle.
Parit päikkärit olen kerennyt ottaa peiton alla ja eikä kyllä palellut ;)
Tuntui varmaan vielä ekstralämpimältä, kun olin flunssassa ja jokaista jäsentä särki.

Tänään täällä on ollut todella lämmin sää.
Ihan oikeesti, voiko tuo aurinko jo lämmittää noin paljon?
En valita enkä pistä pahakseni jos lämpöaalto jatkuu :D


Aurinkoista loppuviikkoa!





Kommentit

  1. Sehän on jättimäinen 😮🙂

    VastaaPoista
  2. Minäkin olen ihastellut näitä peittoja, kauniita ovat! Ja tämä sinun jotenkin aivan erityisen ihana, valkoinen kun on. 💛

    Kevät tekee tuloaan ja etenee nyt ihan silmissä! Aurinko armas on näyttäytynyt useana päivänä peräkkäin niin, että tekisi mieli asua ulkona! Miten se piristääkin 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka värejä oli paljon, ja tietysti harmaa olisi ollut myös kaunis, päädyin kuitenkin valkoiseen. Tykkään kyllä valinnastani ;)
      Auringosta saan paljon energiaa ja mielikin on paljon positiivisempi. Tuossa meidän terassilla on tullut istuskeltua ja suunniteltua terassin sisustusta :)

      Poista
  3. Ihana peite, millä kudoit tuon, mieki varmaan ehkä osaisin??
    Ja näyttääkin lämpöiseltä, on kyllä upean näkönen!
    Tääläki ollu aurinkoinen päivä, oispa koko loppuviikon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari!
      En itse kutonut, vaan tilasin valmiina ;) Mutta varmaan netistä löytyy ohjeita miten tuollainen tehdään.

      Poista
  4. Ai että!<3 Kyllä mä tuollaisen kuitenkin ottaisin enemmän kuin mielelläni! IHANA!<3

    VastaaPoista
  5. Ei vitsi miten ihastuttava toi peitto <3 ei tuota kauniimpaa olekaan.

    VastaaPoista
  6. Vau, kiva että noita voi myös ostaa, jos ei itse ehdi tai osaa neuloa sellaista! Tuo näyttää niin muhkealta, että on helppo uskoa, ettei paleltanut. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, helpolla pääsee ;) En kyllä tiedä, olisinko osannut itse neuloa tuollaista...Tai ainakin se olisi jäänyt kesken kun mielenkiinto olisi loppunut. Niin käy aina aloittamilleni neuleille;)

      Poista
  7. Ihana muhkea peitto! Varmasti lämmin!
    Mukavaa illan jatkoa!💕

    VastaaPoista
  8. Ihana tuo peite :) Tuon alla tulee varmasti nautittua päikkäreistä monesta ympäri vuoden :) Olen ihaillut noita peittoja ja erään ohjeenkin jo kirjoitin muistiin mutta edelleen on tekemättä...pääsisi helpommalla jos vain ostaisikin tuon ihanuuden <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Nimenomaan pääsi helpommalla, mutta näppärä tekee tuon itse;)

      Poista
  9. Ihan älyttömän lämpimän näköinen peitto! Todella kutsuu vetämään päikkäreitä sohvalle... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin kutsuu;) Ja arvaa vaan, huvittaako yhtään tulla pois peiton alta...

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihanan tuikitavallinen viikonloppu

Jostakusta viikonloppuni voi kuulostaa todella tylsältä. Nykyään kuitenkin nautin kaikista eniten näistä tavallisista ja ehkäpä jopa tylsistäkin viikonlopuista. Tiedossa vain peruskotihommia: pyykkäystä, imurointia sekä paikkojen järjestelyä. Välillä blogien lukemista ja kameraan tarttumista. Kohokohtana viikonlopussa voi olla pitkä kävelylenkki ystävän kanssa, hyvä ruoka tai se, kun saunan jälkeen pääsee nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Todella arkisia asioita, mutta silti niin luksusta, omalla tavallaan. Harmi, että ilma on niin kylmä, ettei pääse hiihtämään. Juu-u, kuulitte ihan oikein että minua harmittaa...Ihmistä, joka on suorastaan inhonnut hiihtämistä. Viime sunnuntaina kävin testaamassa ostamiani suksia ja todellakin tykästyin tuohon lajiin. Alkuviikosta löytyi sitten sellaisia lihaksia, joita en edes tiennyt olevan olemassakaan.... Aurinkokin näyttäytyi hivenen ja olihan se ihana näky pitkästä aikaa. Muutenkin päivät ovat tuntuneet paljon valoisimmilta ...

Vähän sitä joulua ja arvonta

Lumiset maisemat ovat saaneet aikaan joulufiiliksen. Joten tämän vuoden jouluhulluttelut on siis virallisesti aloitettu eilen. Ripustelin valoja ja joululehtiäkin on selailin. Tänään olisi tarkoitus laittaa lisää valoja, ja ehkäpä jotain jouluista askarteluakin... Huonekuusikin tuli ostettua ja jännätään taas niinkuin joka vuosi, että onko sitä enää jouluna... Tuo Pentikin maljakko on muuten siitä kätevä, että se käy suojaruukustakin. Täydet pointsit myyjälle, joka oli myynyt se miehelleni ;) Sillä alunperin halusin saman sarjan maljakkoa, mutta erimallia joululahjaksi.  Innostuin taas leikkimään kameralla, nuo lumiset näkymät saa mielikuvituksen laukkaamaan. Ja eikös sitä sanotakin, että lapsi on terve kun se leikkii  ;) En tiedä päteekö tuo sanonta reilusti yli nelikymppisiin...  ( Noilla kuvilla osallistun  Mansikkatilan mailla -blogin  Kukkailotteluun. ) Ja sitten arvontaan! Bloggausta on takana 3 vuo...

Anopinhampaita ja musta palmuvehka

Viikolla sain työkaverilta anopinhampaan pistokkaita vai mikä se nyt oikea nimitys onkaan... Mutta anyway, luulin että saan pikkuisia kasvin alkuja.... Mutta sainkin aivan mahtavan ison anopinhampaan. En vielä tiedä, että jaanko tuon useampaan purkkiin vai annanko olla tuollaisena isona. Tässä sitten meikäläisen rakkaudella vaalima, useamman vuoden kasvatettu anopinhammas. Täytyy myöntää, että on hieman kasveissa eroja tai sitten en edellenkään ole mikään viherpeukalo. Tämä yksilö on ihmeenkaupalla sinnitellyt hengissä useamman vuoden. Ehkä syy on siinä, että kesät tämä viettää ulkona terassilla ja siirtyy vasta syksyisin sisäruokintaan. Pari uutta kasvia on tullut myös ostettua.  Musta palmuvehka, en ole ennen kuullutkaan moisesta kasvista. Tämä oli niin eksoottisen näköinen, että eihän sitä voinut kauppaan jättää...  Innolla odotan, että pysyykö noin mustana ja onko uudet lehdet mustia vai vihreitä. Sikäli mikäli tämä on vielä hengissä pari...