Siirry pääsisältöön

Huumaavat kielot

Viime vuonna löysin lenkillä paikan, jossa kielot kukkivat.
Nyt sitten olen odottanut kuin kuuta nousevaa, 
että milloin ne puhkeavat kukkaan.
Pari päivää sitten odotus palkittiin ja eikun kieloja keräämään ;)
Uskomatonta, miten niin pienestä kukasta voi lähteä niin huumaava tuoksu.


Suurimmasta osasta otin lehdet pois,
jotta pienet kukkaset pääsevät esille.
Tosin kielon lehdetkin ovat kauniin vihreitä ja melkein harmitti ottaa ne pois.




 Kielot laitoin vanhaan Ilves-purkkiin.
Joo, ja purkki kieloineen päivineen piti viedä terassin pöydälle,
sillä minun pää ei kestä moista tuoksua.
Tosin pari kukkaoksaa jätin keittiön pöydälle,
koska siinä ne ei tuoksu niin vahvasti, kun keittiön ikkuna on auki.


Tämän viikon Mansikkatilan mailla-blogin  Kukkailottelua
mennään näin huumaavissa tunnelmissa ;)

Voitteko muuten olla samassa tilassa kielojen kanssa
vai pitääkö ne heivata ulos niinkuin meillä?


Aurinkoista viikonloppua!






Kommentit

  1. Kauniita kuvia, kielot ovat aivan ihania <3 Minun pää on aika kestävä tuoksujen suhteen, mutta kielo voi olla joskus todella voimakkaan tuoksuinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Minun pää ei kestä nykyään mitään voimakkaita tuoksuja. Harmi :(

      Poista
  2. Kauniit kielot!
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Kauniit kiellot. Aurinkoista viikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Aurinkoista viikonloppua myös sinulle Ritva☉

      Poista
  4. Ihana kielokimppu💞tuoksuherkkä en ole joten kielojen ja syreenien tuoksusta täss nautitaan..aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Onnekas olet, kun siedät noita upeita tuoksuja!
      Ihanaa sunnuntai-iltaa♡

      Poista
  5. Ihanat. Poimin tänään jalokieloja pihasta, mutta ne eivät tuoksu yhtä ihanasti. Harmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Pitääkin googlettaa, että millaisia nuo jalokielot ovat;)

      Poista
  6. Täällä meilläpäin en ole nähnyt kieloja luonnossa, itsellä niitä oli aikoinaan kukkapenkissä, ne lopetettuani siirsin kielot tuonne lähimetsään, sieelä ne kukkivat ja voivat hyvin.
    Tuoksu on kyllä voimakas, en ole tainnut niitä koskaan muuten sisälle tuoda , enkä varmaan kestäisikään niiden tuoksua. astmaatikko kun olen.

    Suloiset kielokuvat olet napsinut, leppoisaa lauantaita sinne <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari♡
      Nuorempana siedin vaikka voimakkaita tuoksuja, mutta nyt heti iskee migreeni:(
      Ihanaa sunnuntai-iltaa♡♡♡

      Poista
  7. Ei ole ihanempia kukkia, kuin kielot. Miten ihana tuoksu, miten herkät kukat. <3 Rakastan kieloja. Ihanaa viikonloppua Milli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia♡
      Minunkin lempikukkiani, vaikka pitääkin pitää kukkaset terassin pöydällä!
      Ihanaa sunnuntai-iltaa♡♡♡

      Poista
  8. Kielot on ihania <3 Minä olen välillä käynyt niitä keräämässä tuonne ulos maljakkoon, sisälle en voi allergian takia tuoda :( Leppoisaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Onhan se vähän harmi, että kauniit kukkaset pitää pitää ulkosalla:(
      Kivaa sunnuntai-iltaa sinulle♡

      Poista
  9. Kielo on kyllä niin maailman kaunein kukka ja tuoksukin niin ihana, mutta tosissaan niin voimakas, että ei voi meilläkään ajatella sisätiloihin. Ja ikävä kyllä, myöhästyin muutenkin koko kielosesongista, kun tänään viimein olisin niitä ehtinyt keräämään, mutta totesin, että ne on jo täällä meillä kukkineet itsensä ihan ruskeiksi. Samaa tahtia syreenien kanssa näköjään.

    Ihania kuvia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos♡
      En minäkään olisi varmaan muistanut koko kieloja, mutta melkein päivittäin kuljen koiran kanssa kielopaikan ohi.
      Täällä tuomi alkaa olla kukkansa kukkinnut. Tuntuu, että vastahan se puhkesi kukkaan ja nyt jo tiputtaa kukkansa. Minua ei haittaisi, vaikka sen kukinta kestäisi pidempään;)
      Kivaa uutta viikkoa sinulle!

      Poista
  10. Kielot on kyllä kauniita ja niin hauraan upean näköisiä. Näin siitepölyaikaan en voi oikein tuoda kukkia sisälle kun muutenkin niiskututtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmijuttu tuo siitepöly!
      Itse en ole onneksi allerginen siitepölylle, mutta eihän sitä koskaan tiedä milloin sekin iskee.

      Poista
  11. Minä olen nuuhkinut niitä vain ulkona:) Laitoin niitä toissakesänä kasvamaan pihalle ja nyt ne kukkivat ekaa kertaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva jos kieloja olisi omalla pihalla! Olenkin miettinyt, että pitäisikö yrittää istuttaa niitä omaan pihaan ja mahtaisikohan ne menestyä...

      Poista
  12. Upeat kuvat! Kielo on jotenkin olemukseltaan niin ihanan herkkä, ja sitten se tuoksu...Kannan kyllä kielojakin sisälle, mutta mietin sijoituspaikat erityisen tarkoin. Makuuhuoneisiin niitä ei viedä, eikä pöydille, joiden ääressä ollaan paljon. Tänä vuonna kieloja on ollut eteisen tasolla, mun työpöydällä ja vessoissa. Eilen osuin vielä hyväkuntoisten kielojen äärelle, niin olihan mun vielä poimittava pieni kimppu, jonka vein vessaan.:) Vessassa kun ollaan vain hetki, niin sen tuoksun kestää.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina<3
      Siis tuohan on hyvä idea laittaa kielot vessaan! Pitääpäs muistaa ensikesänä, kun pyörittelen kieloja ees sun taas ja mietin missä ne tuoksuineen voisi olla ;) Miten en tätä itse keksinyt...:D

      Poista
  13. Ihana kimppu, kielot on kyllä todella kauniita! Voisin meillekin terassin pöydälle keräillä luonnonkukkia, sisälle kun en uskalla niitä siitepölyallergisena astmaatikkona tuoda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Onneksi muita luonnonkukkia voin tuoda sisälle, vielä en ainakaan ole saanut oireita niistä.

      Poista
  14. Kauniit kielot! Niiden tuoksu on kyllä ihana. Aurinkoista juhannusviikkoa! P.s. blogissani on synttäriarvonta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Tulenpa piipahtamaan blogissasi ;)
      Aurinkoista juhannusviikkoa sinnekin!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättineulepeitto

*Kaupallinen Blogiyhteistyö*
Olen ihastellut blogeissa noita jättineulepeittoja. Monihan on tehnyt itse peittonsa, niinkuin eimerkiksi Taina.  (Tainan peitto on upea, käykää katsomassa) Nostan kyllä hattua peiton tekijöille, nimittäin ei ole mikään helppo homma.
Minäkin mietin, josko yrittäisin itse tehdä jättineulepeiton. Mutta tulin siihen tulokseen, että hartiani, jotka on muutenkin niin jumissa, tykkäävät varmasti kyttyrää. Saati sitten tenniskyynärpää....

Facebookista bongasin sitten tämän Jättineulepeiton.
Merinofinlandin sivuilla kerrotaan näin:
"Nämä jättineulepeitot tehdään merinovillasta käsityönä Suomessa. Merinovillaa saadaan Euroopassa kasvatetuista merinolampaista. Villan kuidut ovat ohuempia ja pidempiä kuin tavallisen lampaan villassa, joten siksi merinovillasta tehdyt tuotteet ovat erityisen pehmeitä ja soveltuvat myös herkkäihoisille".












*Jättineulepeitosta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan*

Loppujen lopuksi jättineulepeitto päätyi makkariin sängyn päälle…

Mullat vaihdettu ja letterboardin lumoissa

Vihdoin sain vaihdettua mullat viherkasveihin. Tai pari jäi vielä odottamaan ruukkusoraa.  Mutta kuitenkin voin olla rinta rottingilla, sillä yleensä tuo kukkamultien vaihto venyy kesän alkuun.
Tosin eihän meillä kovin montaa kasvia ole hengissä talven jäljiltä, joten ei tämä mikään iso urakka ollut....Hankalampi homma oli etsiä ruukkuja varastosta joka täpösen täynnä kaikkea mahdollista. Ja minullahan on päällä edelleen se kukkaruukkujen ostokielto ;) Jollekin pitäisi myös laittaa polkupyörien ostokielto, tosin varastossa on enää vain yksi pyörä ja sehän on tietysti kukkaruukkujeni edessä...

Tässä myös pari uutta viherkasvia: korallikaktus ja glitterillä koristeltu mehitähti, jonka sain työkaverilta.



Tämä anopinhammas näytti jotenkin niin orvolta tuon pienen aluslautasen kanssa, että jotain oli keksittävä. 

Varastosta löytyi rustiikkinen lautanen ja aiemmin olin ostanut noita valkoisia koristekiviä. Siitäpä tulikin sitten loistava yhdistelmä.



Perjantaina vietettiin ystävän kanssa pi…

Anopinhampaita ja musta palmuvehka

Viikolla sain työkaverilta anopinhampaan pistokkaita vai mikä se nyt oikea nimitys onkaan... Mutta anyway, luulin että saan pikkuisia kasvin alkuja.... Mutta sainkin aivan mahtavan ison anopinhampaan. En vielä tiedä, että jaanko tuon useampaan purkkiin vai annanko olla tuollaisena isona.


Tässä sitten meikäläisen rakkaudella vaalima, useamman vuoden kasvatettu anopinhammas. Täytyy myöntää, että on hieman kasveissa eroja tai sitten en edellenkään ole mikään viherpeukalo. Tämä yksilö on ihmeenkaupalla sinnitellyt hengissä useamman vuoden. Ehkä syy on siinä, että kesät tämä viettää ulkona terassilla ja siirtyy vasta syksyisin sisäruokintaan.

Pari uutta kasvia on tullut myös ostettua.  Musta palmuvehka, en ole ennen kuullutkaan moisesta kasvista. Tämä oli niin eksoottisen näköinen, että eihän sitä voinut kauppaan jättää...  Innolla odotan, että pysyykö noin mustana ja onko uudet lehdet mustia vai vihreitä. Sikäli mikäli tämä on vielä hengissä parin kuukauden kuluttua.


Toinen uusi kasvi on…