Siirry pääsisältöön

Koiran valokuvaus


Ei ole mikään helppo nakki.
Tosin oman koiran kuvaaminen on helpompaa kuin tuntemattoman.
Tässäkin taitaa päteä sama kuin lapsiin,
mikäli koira on väsynyt ja koiraa ei kiinnosta,
kuvaamisesta ei tule mitään.
Mutta toisaalta jos koira on ollut päivän yksinään, niin energiaa on sitten liiankin kanssa.



Meillä nuo kuvaamiset on leikkiä ja aina kun otan kameran esille,
niin sisustusassari alkaa etsiä jotain leluja. Yleensä se on pallo.
Todella harvoin käytän makupaloja, sillä leikki on assarin mielestä paras palkkio poseeramishommasta.

Kuvia otetaan niin kauan kuin assaria kiinnostaaa, eli koiran ehdoilla mennään ja yleensä se on pari minuuttia.
Sitten se seurailee, kun kuvaan jotain muuta.
Siinä otan sen huomaamatta lisää kuvia ja yleensä ne on ne parhaat otokset. 

Toki kohtuullisen hyvä ja nopea kamera helpottavat kuvausta.
Puhelimeni kamera onkin liian hidas koiran kuvamiseen ja yleensä siinä näkyykin vain hännänpää.


Tässäpä kesäisiä otoksia maalta.
Ajattelin, että tulisipa kiva kuva ison kahvipannun kanssa.
No, ehkä ilmeet kertovat kaiken...



Sitten keksin mennä pellon laidalle,
Ja siinä saimme pari hyvää kuvaa.



Näissä kuvissa oli tarkoitus kuvata vain kahvipannua.
Mutta silloin kun en halua assaria kuviin,
niin silloinhan sen sisäinen linssilude pyrkii ulos :D


Ja näissäkään ei juuri kiinnosta...


Lopulta saatiin pari onnistunutta otosta,
kunnes assari päätti pitää lepotauon.


Tässä kuvailin kotosalla kesäkukkia
ja kuvasin salaa nautiskelijaa.


Assari muuten aina tarkistaa
olipa sitten kyseessä emännän sisustushommat tai valokuvausrekvisiitta,
onko priimaa kamaa...
Siksipä sen pää tai kuono, ovatkin monesti ehtineet kameran linssin eteen ;)


 Joskus saadaan helpostikin hyviä kuvia.
Tuota rahia vasten assari nojailee mielellään ja katselee ulos.
Ja pysyy paikoillaan kauan,
joten emäntä kerkeää räpsiä kuvan jos toisenkin.



Loppuun vielä kuva viime helmikuulta.
Kuten kuvasta näkyy,
lunta oli todella paljon ja assari on harrastanut lempipuuhaansa eli kuonon upottamista lumihankeen.



Kuvien ottamista helpottaa myös se,
että assari on tottunut siihen, että heilun kamera kädessä harva se päivä.
Se ei pidä kameraa outona tai pelottavana juttuna.
Päinvastoin, välillä se änkeää liiankin lähelle kameran linssiä.


Kivaa keskiviikkoa<3



Kommentit

  1. Voi mahoton, kun Ruu on suloinen, ihania kuvia ja hauskoja kuvia, kivoja nuokin, missä salaa kuvailit :)
    Meilläkin Nuusku tulee aina katsomaan, kun heilun kameran kanssa, bloggaajan koiria :)

    Mukavia loppuviikon päiviä sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari💗
      Niin taitaavat olla bloggaajan koiria ja kameraan tottuneita;) Sekä kaikkeen sisustuksen hämmentämiseen:D
      Mukavaa loppuviikkoa sinnekin ja Nuuskulle rapsutuksia💕💕💕

      Poista
  2. Ihana mussukka! Meillä Mikki innostuu aika usein, kun huomaa kameran olevan esillä. Poseeraa yleensä mielellään. Joskus ei malta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Assari kiittää💕
      Eihän sitä aina jaksa poseerata, Mikinkin on hoidettava niitä puutarhahommia😉

      Poista
  3. Aivan ihania kuvia!❤️
    Kyllä on ihana assari!❤️
    Kivaa illan jatkoa!

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia assaristasi! <3
    Talvella täälläkin kuono näyttää usein tuolta.:)
    Mukavaa viikonjatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Kuonon upottaminen lumihankeen on vissiin mukavaa puuhaa ja ainakin viilentävää😉
      Mukavaa loppuviikkoa💗

      Poista
  5. Voi suloisuus mitä kuvia♥ Tuo teidän assari on sitten ihana ja niin valokuvauksellinen! Toinen osaa kyllä selkeästi poseerata:)♥ Mukavaa syksyistä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Silloin kun on oikein poseeraustuulella, niin kuvia saa ottaa ja paljon😉
      Ihanaa viikon jatkoa sinulle💕

      Poista
  6. Ihan mahtavia! En ole tainnut kuvata meidän eläimiä näin, vaan ne eläimet aina pommina tulee kuviin, koska ovat niin uteliaita siitä mitä touhuan parasta aikaa. Joskus tulee tosi kivoja kuvia, joskus epätarkkoja, kun on niin kiire saada se kuva. :)

    Ihanaa viikkoa Milli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia💕
      Joskus pitää olla nopea, että kerkeää ottaa kuvan😉 Ja kissan kuvaaminen on varmasti vielä haastavampaa, sillä kissa on niin omapäinen eikä halua miellyttää ketään.
      Ihanaa viikkoa sinulle💗

      Poista
  7. Onpa ihania kuvia! Meillä on kaksi kissaa ja on hyvin tuttua tuo, että kuvaan tunkee ain aylimääräinen kuono tai hännänpää. Mukavaa syksyistä päivää sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Kissat on varmasti uteliaita, en yhtään ihmettele jos hännänpää tai kuono pääsee kuvaan😉
      Mukavaa viikkoa sinulle💓

      Poista
  8. Siis mikä suloisuus sinulla on! Aivan mahdottoman ihana assari❤

    VastaaPoista
  9. Voi miten ihanat kuvasarjat, assarisi on kovin suloinen! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättineulepeitto

*Kaupallinen Blogiyhteistyö*
Olen ihastellut blogeissa noita jättineulepeittoja. Monihan on tehnyt itse peittonsa, niinkuin eimerkiksi Taina.  (Tainan peitto on upea, käykää katsomassa) Nostan kyllä hattua peiton tekijöille, nimittäin ei ole mikään helppo homma.
Minäkin mietin, josko yrittäisin itse tehdä jättineulepeiton. Mutta tulin siihen tulokseen, että hartiani, jotka on muutenkin niin jumissa, tykkäävät varmasti kyttyrää. Saati sitten tenniskyynärpää....

Facebookista bongasin sitten tämän Jättineulepeiton.
Merinofinlandin sivuilla kerrotaan näin:
"Nämä jättineulepeitot tehdään merinovillasta käsityönä Suomessa. Merinovillaa saadaan Euroopassa kasvatetuista merinolampaista. Villan kuidut ovat ohuempia ja pidempiä kuin tavallisen lampaan villassa, joten siksi merinovillasta tehdyt tuotteet ovat erityisen pehmeitä ja soveltuvat myös herkkäihoisille".












*Jättineulepeitosta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan*

Loppujen lopuksi jättineulepeitto päätyi makkariin sängyn päälle…

Mullat vaihdettu ja letterboardin lumoissa

Vihdoin sain vaihdettua mullat viherkasveihin. Tai pari jäi vielä odottamaan ruukkusoraa.  Mutta kuitenkin voin olla rinta rottingilla, sillä yleensä tuo kukkamultien vaihto venyy kesän alkuun.
Tosin eihän meillä kovin montaa kasvia ole hengissä talven jäljiltä, joten ei tämä mikään iso urakka ollut....Hankalampi homma oli etsiä ruukkuja varastosta joka täpösen täynnä kaikkea mahdollista. Ja minullahan on päällä edelleen se kukkaruukkujen ostokielto ;) Jollekin pitäisi myös laittaa polkupyörien ostokielto, tosin varastossa on enää vain yksi pyörä ja sehän on tietysti kukkaruukkujeni edessä...

Tässä myös pari uutta viherkasvia: korallikaktus ja glitterillä koristeltu mehitähti, jonka sain työkaverilta.



Tämä anopinhammas näytti jotenkin niin orvolta tuon pienen aluslautasen kanssa, että jotain oli keksittävä. 

Varastosta löytyi rustiikkinen lautanen ja aiemmin olin ostanut noita valkoisia koristekiviä. Siitäpä tulikin sitten loistava yhdistelmä.



Perjantaina vietettiin ystävän kanssa pi…

Hyggeilyn ytimessä

Kaikki varmaan tietävät tänä päivänä mitä tuo tanskalaisten keksimä hyggeily tarkoittaa.
Eli hyggeilyssä ollaan tietoisesti jouten ja tehdään vain niitä asioita, joista nautitaan,
yksin tai yhdessä ystävien kanssa.
Yleensä tuo hyggeily mielletään syksyyn ja pimeään,
mutta kyllä hyggeillä voi kesälläkin.

Täältä voit muuten käydä lukemassa miten päästä hyggeilyn alkuun.


Olen sitä mieltä
että suomalaiset ovat kyllä osanneet hyggeillä jo kauan sitten
ennen tanskalaisia ja internetin ihmeellistä maailmaa.
Ainahan sitä syksyisin on polteltu kynttilöitä ja hautauduttu kotinurkkiin.
Sitä vaan ei ole päivitetty naamakirjaan eikä instaan,
eikä muutenkaan ole tehty suurta numeroa.

Parasta hyggeily on kiireisen työpäivän jälkeen.  On ihanaa rauhoittua ja olla vaan, tekemättä sen suurempia. Toki yleensä ennen tuota hyggeilyä, olen imuroinut, siivonnut keittiön ja muutenkin järjestellyt kotia. Minulla hyggeily ei onnistu sekasotkun ja kaaoksen keskellä.
Ehkä jotkut pystyvät sulkemaan silmänsä kaike…