Siirry pääsisältöön

Sisustusassarin elämää

Olen kuullut, että muissa blogeissa " sisustusassarit ja kaikki muut assarit"  ovat saaneet raapustella omia postauksiaan.  Joten minäkin päätin syrjäyttää emännän ja kertoilla omasta päivästäni.


Aamuisin tykkään nukkua pitkään, ainakin puoli ysiin asti. Yleensä jäänkin vielä nukkumaan patjalleni, kun muut heräävät.
Paitsi kun emännällä on aamuvuoroon meno, niin silloin herätään kukonlaulun aikaan.
Hyppään heti pystyyn, kun puhelimesta alkaa soimaan Pink Panther. Se on muuten jännä juttu, että jos isännän puhelin herättää, en edes aukaise silmiäni. Oikeastaan laitan ne tiukemmin kiinni ja jatkan uniani autuaan onnellisena. Mutta kun vaaleanpunainen pantteri pärähtää soimaa, nousen heti venyttelemään ja olen valmis varhaiselle aamulenkille.



Jos meillä on, tai siis emännällä on, vapaapäivä tai iltavuoroon meno, emäntä keittelee aamukahvit ja minä siirryn keittiön matolle pötköttelemään. Saan aamupalaksi muutaman kuivan nappulan. Joskus ajattelen linjojani, leidi kun olen ja jätän ne syömättä. Paitsi jos kupissa olisi juustoa, makaronilaatikkoa tai hirvenlihaa, niin unohdan ne linjat;)

Kun emännän kahvikuppi on tyhjä ja se kolahtaa viimeistä kertaa pöytään, herään heti ja alan venyttelemään, sillä olen valmis aamulenkille.
Yleensä emännän lähtö lenkille kestää ihan liian kauan. Pelkkään pukeutumiseen se saa kulumaan kummasti aikaa. Pitää muka miettiä minkäläinen ilma on ja ettei palele. Ottaisi meikäläisestä mallia, yksi turkki kesät talvet, täts it ja ei olisi pukeutumisongelmia...

Tykkään metsälenkeistä ja on sou boooring kävellä jossain asfalttitiellä. Tiedänkin hyvin tarkkaan mistä parhaat lenkit vie, joten ohjaankin emännän sinne. En vaan ymmärrä, miksi tuonne metsään ei nyt talvella voi mennä. Meitä koiria vartenhan sinne on tehty hyvät reitit. Kuulemma muka jotain hiihtolatuja eikä me koirat olla tervetulleita sinne...Höh, sanon minä...


Jos isäntäkin on lenkillä mukana, ja kävelemme metsässä polulla, niin täytyy olla tarkka järjestys miten kävellään. Ensin kävelee isäntä, minä siinä keskellä ja emäntänä viimeisenä. Isännän pitää olla siksi ensimmäisenä, että sillä on paljon parempi suuntavaisto kuin emännällä. Ja sitten se vie mukaviin paikkoihin, kuten mennään läpi jonkun mahtavan ryteiköin tai kiipeillään puunrunkojen päällä. Emäntä on liiankin turvallisuushakuinen ja isäntä saa kuulla kunniansa jos vaikka kengät kastuu. Ihme nipottamista, sanon minä.

Minun on oltava tarkkana koko lenkin ajan, ettei emäntä jää liian jälkeen tai muuten vaan häviä, kun sillähän ei todellakaan ole sitä suuntavaistoa. Minä muuten en sitten tätä sanonut... Jonkun kerran emäntä on lähtenyt ihan väärää polkua ja olipa hyvä että meikäläinen huomasi. Vaikka muka sanoi testaavansa, että huomaanko että jos emäntä häviäisi. No tietysti huomaan....Jos meitä lenkille lähtiessä oli kolme, niin pidän todellakin huolen, että kotiin tullessakin meitä on kolme eikä kukaan poikkea esim. kauppaan ja lenkkiä pitäisi jatkaa vajaalla miehityksellä. Kaveria ei jätetä, on yksi motoistani.

Ja postithan on lenkillä luettava tarkkaan, pitäähän sitä viimesimmät juorut tietää.  Onhan se hyvä tietää, onko Tino ollut jo aamulenkillä tai onko ollut vieraita narttuja meidän kulmilla.
 Voi vitsi jos päiväkin jää väliin, niin sitä luettavaa on paljon.


Lenkin jälkeen saan ruokaa ja tietysti kauneusunet kuuluvat asiaan. Tosin jos emännällä on se vapaapäivä, niin silloin tietysti seuraan silmä kovana, että kotihommelit tulee tehtyä.  Varsinkin jos se keksii ruveta "sisustelemaan" ja siirtelemään tavaroita paikasta A paikkaan B. Tämä koira ei kyllä ihan ymmärrä tätä hommaa :=  Silti käyn tarkastamassa jokaisen siirron, sillä puikkonokkani on kuin tehty tätä hommaa varten ;)


Ja entäpä jos emäntä kaivaa kameran esiin, niin pakkohan minun on änkeytyä kuvaan kuin kuvaan, varsinkin jos se haluaa kuvata vain pelkkiä kukkia. Sehän on assarin tehtävä, olla apuna kaikessa. Haistelen myös kaikki kukat, ettei sille vaan ole myyty mitään sekundaa, sillä onhan se niin autuaan sinisilmäinen kun kukista on kyse...


Sitten onkin jo päiväkahvin aika.
Minun kuuluu saada tassukeksi ja pidän todellakin huolen ettei sitä unohdeta. 
Olen saanut myös hovimestarin tittelin, sillä käyn aina tökkimässä kuonollani isäntää sohvalla kun kahvi on valmista ja emäntä alkaa kaataa sitä kuppeihin.  Tämä pätee myös ruoka- aikana, esim. kun emäntä ottaa ruoan uunista, niin lähden kuin raketti olohuoneeseen hakemaan isäntää syömään. Siis kamalaa, jos isäntä ei saisi ruokaa ja joutuisi näkemään nälkää! Siis tämän collien sydän ihan särkyy,  jos isäntä parka joutuu kuilottamaan nälissään...Emännästä ei niin väliä, se pärjää aina;)

Lempileluni on ehdottomasti pallo. Yleensä pallon heittäjä väsyy nopeammin kuin minä. Nuorempana juoksin myös frisbeen perässä. Oli se mahtavaa ottaa frisbee ilmasta kiinni! Nykyään minulla pitää olla vähän rauhallisempia leikkejä, sillä välillä tuo takajalka on ollut kipeänä. Eikä minulla kuulemma ole mitään itsesuojeluvaistoa, kun juoksen pallon perässä. Kovaa juokseminen on vaan niin mahtavaa!


Osaan myös tehdä käpälällä ja pallolla kaikenmaailmam kikkoja ja harhautuksia. Ehkä olen ollut edellisessä elämässä joku jalkapalloilija.


Tämmöistä tämä sisustusassarin elämä: syömistä, nukkumista, ulkoilua, assarin hommia ja pallopelejä. Rankkaa duunia, sanon minä ;)



Hoh hoijaa, nyt kyllä kutsuu kauneusunet!
 Rankkaa puuhaa tämä blogiin kirjoittaminen...

PS. Valitsin vain kuvia, joissa näytän nätille ja ovat muutenkin edustavia. Eli viimeistä kuvaa en sitten valinnut minä...Itseasiassa tuo kuva piti tuhota aikoja sitten. Mutta annettakoon anteeksi, onhan ne kohta talviolympialaiset ;)


Kommentit

  1. Tää oli aivan ihana :D. Sisustusassari saa mieluusti kirjoitella toistekin, kun hältä se homma selvästi käy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit😊 Sisustusassari taisi innostua liikaa tästä postauksesta😄

      Poista
  2. Ihana! Mikillä on paljon samansuuntaisia ajatuksia kanssasi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikille terveisiä<3
      Mikillä se vasta rankka työ onkin, kun pitää yrittää hoitaa puutarhaa, jossa on tsiljoona kukkaa ja nuuskia niitä kaikkia;)

      Poista
  3. Ihana!😍
    Kiva oli lukea assarin päivästä.
    Ihanasti kirjoitettu.❤️
    Mieluusti luen toistekkin assarin kuulumisia.

    Hyvää keskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähdä, miten assari innostuu näistä kommenteista :D Pitääköhän sille kohta hankkia oma läppäri...
      Mukavaa loppuviikkoa<3

      Poista
  4. Olipa niin kiva lukea tätä! <3
    Ihana tuo teidän assari!
    Mukavaa päivää teille molemmille! <3

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus!<3 Assarilla on terävä kynä ja pilkettä silmäkulmassa.;D Luen mielelläni toistekin assarin kirjoituksia.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Assari todella innostui bloggaamisesta ja asiaa sillä näytti olevan ;)

      Poista
  6. Oii, ihana assari siellä <3
    Olipa mukavaa ja mielenkiintoista luettavaa ja niin upeat kuvat!

    Kivaa keskiviikko iltaa sinne <3

    VastaaPoista
  7. Vai tällainen assari sinulla. Meillä on nyt saapunut myös kaksi karvaista perheen jäsentä ja olemme kyllä kaikki onnesta soikeina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä assari on kyllä innokas kaikkeen eikä vaadi ylityökorvauksia;) Rapsutukset ja tassukeksit riittää :D

      Poista
  8. Oi ihanuus, mikä postaus ja kuvat!!♥ Olet kyllä suloinen assari ja mitä kaikkea jännää päivään mahtuu:) Kerrohan ihan koskaan vaan uudestaan päivästäsi ja kuulumisia:) Halirapsutuksia sinulle ja kerrohan isäntä väellekin terveisiä:)♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän kovasti <3
      Saa nähdä milloin emäntä antaa minun uudestaan rustailla, mutta jos yleisö vaatii, niin mielelläni kerron koiramaisia juttuja ;)

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit tälläisesta erilaisesta postauksesta!

      Poista
  10. Ihana assari! Täälläkin on karvisen näköinen assari, joka ilmestyy usein kuviin mukaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terkkuja Karvisen näköiselle assarille tältä meidän assarilta😉

      Poista
  11. Ihana postaus ja mahtavat kuvat <3

    VastaaPoista
  12. Ihanaakin ihanampi pitkäkuono - mutta kyllähän me molemmat nuo tiedetään ja tunnetaan. Meillä ulkoiluttamisjärjestys on yleensä niin, että mies käyttää aamulenkin, poika päivällä ja minä illalla. Aamusta koiruli makoilee ihan rauhassa siihen saakka, kun mies alkaa vetää ulkohousuja ja jalkaan.... sitten ollaa valmiina kuin partiopoika! Minä käytän iltalenkin n. klo 19 maissa - varttitunti puoleen taitoiseen, niin koira on taatusti tökkimässä minua jalkaan, että "ootkos katsonut kelloa? Meillä olis aika lähteä iltalenkille."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä miten noilla koirilla on tarkka sisäinen kello. Isäntä saapuu yleensä töistä klo 16.00 kotiin, niin assari on varmasti silloin ikkumassa odottamassa. Ja voi vitsi, jos isäntä on myöhässä, niin silloin alkaa kamala hönttääminen ja vinkuminen, kun isäntää ei näy.
      Sama juttu tuo iltapissitys. Iltayhdeksän jälkeen alkaa kyttääminen, että eikös sitä pitäisi käydä pihalla jotta pääsisi yöunille...Tosin on jo nukuttu pari tuntia ;)

      Poista
  13. Voi miten suloinen sisustusassari siellä <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättineulepeitto

*Kaupallinen Blogiyhteistyö*
Olen ihastellut blogeissa noita jättineulepeittoja. Monihan on tehnyt itse peittonsa, niinkuin eimerkiksi Taina.  (Tainan peitto on upea, käykää katsomassa) Nostan kyllä hattua peiton tekijöille, nimittäin ei ole mikään helppo homma.
Minäkin mietin, josko yrittäisin itse tehdä jättineulepeiton. Mutta tulin siihen tulokseen, että hartiani, jotka on muutenkin niin jumissa, tykkäävät varmasti kyttyrää. Saati sitten tenniskyynärpää....

Facebookista bongasin sitten tämän Jättineulepeiton.
Merinofinlandin sivuilla kerrotaan näin:
"Nämä jättineulepeitot tehdään merinovillasta käsityönä Suomessa. Merinovillaa saadaan Euroopassa kasvatetuista merinolampaista. Villan kuidut ovat ohuempia ja pidempiä kuin tavallisen lampaan villassa, joten siksi merinovillasta tehdyt tuotteet ovat erityisen pehmeitä ja soveltuvat myös herkkäihoisille".












*Jättineulepeitosta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan*

Loppujen lopuksi jättineulepeitto päätyi makkariin sängyn päälle…

Mullat vaihdettu ja letterboardin lumoissa

Vihdoin sain vaihdettua mullat viherkasveihin. Tai pari jäi vielä odottamaan ruukkusoraa.  Mutta kuitenkin voin olla rinta rottingilla, sillä yleensä tuo kukkamultien vaihto venyy kesän alkuun.
Tosin eihän meillä kovin montaa kasvia ole hengissä talven jäljiltä, joten ei tämä mikään iso urakka ollut....Hankalampi homma oli etsiä ruukkuja varastosta joka täpösen täynnä kaikkea mahdollista. Ja minullahan on päällä edelleen se kukkaruukkujen ostokielto ;) Jollekin pitäisi myös laittaa polkupyörien ostokielto, tosin varastossa on enää vain yksi pyörä ja sehän on tietysti kukkaruukkujeni edessä...

Tässä myös pari uutta viherkasvia: korallikaktus ja glitterillä koristeltu mehitähti, jonka sain työkaverilta.



Tämä anopinhammas näytti jotenkin niin orvolta tuon pienen aluslautasen kanssa, että jotain oli keksittävä. 

Varastosta löytyi rustiikkinen lautanen ja aiemmin olin ostanut noita valkoisia koristekiviä. Siitäpä tulikin sitten loistava yhdistelmä.



Perjantaina vietettiin ystävän kanssa pi…

Hyggeilyn ytimessä

Kaikki varmaan tietävät tänä päivänä mitä tuo tanskalaisten keksimä hyggeily tarkoittaa.
Eli hyggeilyssä ollaan tietoisesti jouten ja tehdään vain niitä asioita, joista nautitaan,
yksin tai yhdessä ystävien kanssa.
Yleensä tuo hyggeily mielletään syksyyn ja pimeään,
mutta kyllä hyggeillä voi kesälläkin.

Täältä voit muuten käydä lukemassa miten päästä hyggeilyn alkuun.


Olen sitä mieltä
että suomalaiset ovat kyllä osanneet hyggeillä jo kauan sitten
ennen tanskalaisia ja internetin ihmeellistä maailmaa.
Ainahan sitä syksyisin on polteltu kynttilöitä ja hautauduttu kotinurkkiin.
Sitä vaan ei ole päivitetty naamakirjaan eikä instaan,
eikä muutenkaan ole tehty suurta numeroa.

Parasta hyggeily on kiireisen työpäivän jälkeen.  On ihanaa rauhoittua ja olla vaan, tekemättä sen suurempia. Toki yleensä ennen tuota hyggeilyä, olen imuroinut, siivonnut keittiön ja muutenkin järjestellyt kotia. Minulla hyggeily ei onnistu sekasotkun ja kaaoksen keskellä.
Ehkä jotkut pystyvät sulkemaan silmänsä kaike…