Sisustusassarin elämää

Olen kuullut, että muissa blogeissa " sisustusassarit ja kaikki muut assarit"  ovat saaneet raapustella omia postauksiaan.  Joten minäkin päätin syrjäyttää emännän ja kertoilla omasta päivästäni.

Aamuisin tykkään nukkua pitkään, ainakin puoli ysiin asti. Yleensä jäänkin vielä nukkumaan patjalleni, kun muut heräävät.

Paitsi kun emännällä on aamuvuoroon meno, niin silloin herätään kukonlaulun aikaan.

Hyppään heti pystyyn, kun puhelimesta alkaa soimaan Pink Panther. Se on muuten jännä juttu, että jos isännän puhelin herättää, en edes aukaise silmiäni. Oikeastaan laitan ne tiukemmin kiinni ja jatkan uniani autuaan onnellisena. Mutta kun vaaleanpunainen pantteri pärähtää soimaa, nousen heti venyttelemään ja olen valmis varhaiselle aamulenkille.

Jos meillä on, tai siis emännällä on, vapaapäivä tai iltavuoroon meno, emäntä keittelee aamukahvit ja minä siirryn keittiön matolle pötköttelemään. Saan aamupalaksi muutaman kuivan nappulan. Joskus ajattelen linjojani, leidi kun olen ja jätän ne syömättä. Paitsi jos kupissa olisi juustoa, makaronilaatikkoa tai hirvenlihaa, niin unohdan ne linjat;)

Kun emännän kahvikuppi on tyhjä ja se kolahtaa viimeistä kertaa pöytään, herään heti ja alan venyttelemään, sillä olen valmis aamulenkille.

Yleensä emännän lähtö lenkille kestää ihan liian kauan. Pelkkään pukeutumiseen se saa kulumaan kummasti aikaa. Pitää muka miettiä minkäläinen ilma on ja ettei palele. Ottaisi meikäläisestä mallia, yksi turkki kesät talvet, täts it ja ei olisi pukeutumisongelmia...

Tykkään metsälenkeistä ja on sou boooring kävellä jossain asfalttitiellä. Tiedänkin hyvin tarkkaan mistä parhaat lenkit vie, joten ohjaankin emännän sinne. En vaan ymmärrä, miksi tuonne metsään ei nyt talvella voi mennä. Meitä koiria vartenhan sinne on tehty hyvät reitit. Kuulemma muka jotain hiihtolatuja eikä me koirat olla tervetulleita sinne...Höh, sanon minä...

Jos isäntäkin on lenkillä mukana, ja kävelemme metsässä polulla, niin täytyy olla tarkka järjestys miten kävellään. Ensin kävelee isäntä, minä siinä keskellä ja emäntänä viimeisenä. Isännän pitää olla siksi ensimmäisenä, että sillä on paljon parempi suuntavaisto kuin emännällä. Ja sitten se vie mukaviin paikkoihin, kuten mennään läpi jonkun mahtavan ryteiköin tai kiipeillään puunrunkojen päällä. Emäntä on liiankin turvallisuushakuinen ja isäntä saa kuulla kunniansa jos vaikka kengät kastuu. Ihme nipottamista, sanon minä.

Minun on oltava tarkkana koko lenkin ajan, ettei emäntä jää liian jälkeen tai muuten vaan häviä, kun sillähän ei todellakaan ole sitä suuntavaistoa. Minä muuten en sitten tätä sanonut... Jonkun kerran emäntä on lähtenyt ihan väärää polkua ja olipa hyvä että meikäläinen huomasi. Vaikka muka sanoi testaavansa, että huomaanko että jos emäntä häviäisi. No tietysti huomaan....Jos meitä lenkille lähtiessä oli kolme, niin pidän todellakin huolen, että kotiin tullessakin meitä on kolme eikä kukaan poikkea esim. kauppaan ja lenkkiä pitäisi jatkaa vajaalla miehityksellä. Kaveria ei jätetä, on yksi motoistani.

Ja postithan on lenkillä luettava tarkkaan, pitäähän sitä viimesimmät juorut tietää.  Onhan se hyvä tietää, onko Tino ollut jo aamulenkillä tai onko ollut vieraita narttuja meidän kulmilla.
 Voi vitsi jos päiväkin jää väliin, niin sitä luettavaa on paljon.

Lenkin jälkeen saan ruokaa ja tietysti kauneusunet kuuluvat asiaan. Tosin jos emännällä on se vapaapäivä, niin silloin tietysti seuraan silmä kovana, että kotihommelit tulee tehtyä.  Varsinkin jos se keksii ruveta "sisustelemaan" ja siirtelemään tavaroita paikasta A paikkaan B. Tämä koira ei kyllä ihan ymmärrä tätä hommaa :=  Silti käyn tarkastamassa jokaisen siirron, sillä puikkonokkani on kuin tehty tätä hommaa varten ;)

Ja entäpä jos emäntä kaivaa kameran esiin, niin pakkohan minun on änkeytyä kuvaan kuin kuvaan, varsinkin jos se haluaa kuvata vain pelkkiä kukkia. Sehän on assarin tehtävä, olla apuna kaikessa. Haistelen myös kaikki kukat, ettei sille vaan ole myyty mitään sekundaa, sillä onhan se niin autuaan sinisilmäinen kun kukista on kyse...

Sitten onkin jo päiväkahvin aika.

Minun kuuluu saada tassukeksi ja pidän todellakin huolen ettei sitä unohdeta. 

Olen saanut myös hovimestarin tittelin, sillä käyn aina tökkimässä kuonollani isäntää sohvalla kun kahvi on valmista ja emäntä alkaa kaataa sitä kuppeihin.  Tämä pätee myös ruoka- aikana, esim. kun emäntä ottaa ruoan uunista, niin lähden kuin raketti olohuoneeseen hakemaan isäntää syömään. Siis kamalaa, jos isäntä ei saisi ruokaa ja joutuisi näkemään nälkää! Siis tämän collien sydän ihan särkyy,  jos isäntä parka joutuu kuilottamaan nälissään...Emännästä ei niin väliä, se pärjää aina;)

Lempileluni on ehdottomasti pallo. Yleensä pallon heittäjä väsyy nopeammin kuin minä. Nuorempana juoksin myös frisbeen perässä. Oli se mahtavaa ottaa frisbee ilmasta kiinni! Nykyään minulla pitää olla vähän rauhallisempia leikkejä, sillä välillä tuo takajalka on ollut kipeänä. Eikä minulla kuulemma ole mitään itsesuojeluvaistoa, kun juoksen pallon perässä. Kovaa juokseminen on vaan niin mahtavaa!

Osaan myös tehdä käpälällä ja pallolla kaikenmaailmam kikkoja ja harhautuksia. Ehkä olen ollut edellisessä elämässä joku jalkapalloilija.

Tämmöistä tämä sisustusassarin elämä: syömistä, nukkumista, ulkoilua, assarin hommia ja pallopelejä. Rankkaa duunia, sanon minä ;)

Hoh hoijaa, nyt kyllä kutsuu kauneusunet!
 Rankkaa puuhaa tämä blogiin kirjoittaminen...

PS. Valitsin vain kuvia, joissa näytän nätille ja ovat muutenkin edustavia. Eli viimeistä kuvaa en sitten valinnut minä...Itseasiassa tuo kuva piti tuhota aikoja sitten. Mutta annettakoon anteeksi, onhan ne kohta talviolympialaiset ;)