Siirry pääsisältöön

Ensimmäinen joulukukka

Paikalliseen Maxi-Makasiiniin oli tullut sypressejä.  Joten sorruin ostamaan sellaisen, kun hintakaan ei ollut paha. Noita sypressejä minulla on ollut monena jouluna.  Minusta ne ovat kauniita ihan sellaisenaan. Lähempänä joulua laitan niihin jotakin koristeita tai valot. Yritän pitää ne hengissä kevääseen, jolloin laitan ne ulos. Aika monesti ne ovat selvinneet kevääseen saakka, vaikken mikään viherpeukalo olekaan. Tälläkin hetkellä terassilla on yksi sypressi viime joululta. Eli todella pitkäikäisiä ovat.



Viime joulun sypressi keittiön pöydällä


Nämä on kyllä siitä kivoja, että näistä on helppo tehdä asetelmia. Sypressi vaan suojaruukkuun tai ruukun voi kietaista paperiin, ja sitten antaa mielikuvituksen viedä...


Tässä kuva useamman vuoden takaa. 

Pikkuhiljaa voisi kaivella esiin joulukoristelaatikon ja tehdä inventaariota koristeille;)


Kommentit

  1. Voi miten nättejä ja tuovat heti kyllä pientä joulutunnelmaa. :) Minäkin törmäsin tänään kaupassa vastaaviin mutta jätin vielä hetkeksi sinne. Siis sulla on hengissä yksi viime joululta?? :) Minä saisin varmaan nämäkin kuihtumaan harvinaisen pian. ;)

    VastaaPoista
  2. Ihmeellistä kyllä, hengissä vielä on. Noita sypressejä oli viime jouluna kaksi, mutta toinen kuoleitui ennen kevättä. Voihan olla, että noissakin on jotakin eroa kestävyydessä. Olen vain yrittänyt muistaa kastella kerran viikossa ja siinäpä kaikki. Jospa tämä uusi kestää ainakin jouluun saakka;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättineulepeitto

*Kaupallinen Blogiyhteistyö*
Olen ihastellut blogeissa noita jättineulepeittoja. Monihan on tehnyt itse peittonsa, niinkuin eimerkiksi Taina.  (Tainan peitto on upea, käykää katsomassa) Nostan kyllä hattua peiton tekijöille, nimittäin ei ole mikään helppo homma.
Minäkin mietin, josko yrittäisin itse tehdä jättineulepeiton. Mutta tulin siihen tulokseen, että hartiani, jotka on muutenkin niin jumissa, tykkäävät varmasti kyttyrää. Saati sitten tenniskyynärpää....

Facebookista bongasin sitten tämän Jättineulepeiton.
Merinofinlandin sivuilla kerrotaan näin:
"Nämä jättineulepeitot tehdään merinovillasta käsityönä Suomessa. Merinovillaa saadaan Euroopassa kasvatetuista merinolampaista. Villan kuidut ovat ohuempia ja pidempiä kuin tavallisen lampaan villassa, joten siksi merinovillasta tehdyt tuotteet ovat erityisen pehmeitä ja soveltuvat myös herkkäihoisille".












*Jättineulepeitosta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan*

Loppujen lopuksi jättineulepeitto päätyi makkariin sängyn päälle…

Mullat vaihdettu ja letterboardin lumoissa

Vihdoin sain vaihdettua mullat viherkasveihin. Tai pari jäi vielä odottamaan ruukkusoraa.  Mutta kuitenkin voin olla rinta rottingilla, sillä yleensä tuo kukkamultien vaihto venyy kesän alkuun.
Tosin eihän meillä kovin montaa kasvia ole hengissä talven jäljiltä, joten ei tämä mikään iso urakka ollut....Hankalampi homma oli etsiä ruukkuja varastosta joka täpösen täynnä kaikkea mahdollista. Ja minullahan on päällä edelleen se kukkaruukkujen ostokielto ;) Jollekin pitäisi myös laittaa polkupyörien ostokielto, tosin varastossa on enää vain yksi pyörä ja sehän on tietysti kukkaruukkujeni edessä...

Tässä myös pari uutta viherkasvia: korallikaktus ja glitterillä koristeltu mehitähti, jonka sain työkaverilta.



Tämä anopinhammas näytti jotenkin niin orvolta tuon pienen aluslautasen kanssa, että jotain oli keksittävä. 

Varastosta löytyi rustiikkinen lautanen ja aiemmin olin ostanut noita valkoisia koristekiviä. Siitäpä tulikin sitten loistava yhdistelmä.



Perjantaina vietettiin ystävän kanssa pi…

Hyggeilyn ytimessä

Kaikki varmaan tietävät tänä päivänä mitä tuo tanskalaisten keksimä hyggeily tarkoittaa.
Eli hyggeilyssä ollaan tietoisesti jouten ja tehdään vain niitä asioita, joista nautitaan,
yksin tai yhdessä ystävien kanssa.
Yleensä tuo hyggeily mielletään syksyyn ja pimeään,
mutta kyllä hyggeillä voi kesälläkin.

Täältä voit muuten käydä lukemassa miten päästä hyggeilyn alkuun.


Olen sitä mieltä
että suomalaiset ovat kyllä osanneet hyggeillä jo kauan sitten
ennen tanskalaisia ja internetin ihmeellistä maailmaa.
Ainahan sitä syksyisin on polteltu kynttilöitä ja hautauduttu kotinurkkiin.
Sitä vaan ei ole päivitetty naamakirjaan eikä instaan,
eikä muutenkaan ole tehty suurta numeroa.

Parasta hyggeily on kiireisen työpäivän jälkeen.  On ihanaa rauhoittua ja olla vaan, tekemättä sen suurempia. Toki yleensä ennen tuota hyggeilyä, olen imuroinut, siivonnut keittiön ja muutenkin järjestellyt kotia. Minulla hyggeily ei onnistu sekasotkun ja kaaoksen keskellä.
Ehkä jotkut pystyvät sulkemaan silmänsä kaike…