Siirry pääsisältöön

Ensimmäinen joulukukka

Paikalliseen Maxi-Makasiiniin oli tullut sypressejä.  Joten sorruin ostamaan sellaisen, kun hintakaan ei ollut paha. Noita sypressejä minulla on ollut monena jouluna.  Minusta ne ovat kauniita ihan sellaisenaan. Lähempänä joulua laitan niihin jotakin koristeita tai valot. Yritän pitää ne hengissä kevääseen, jolloin laitan ne ulos. Aika monesti ne ovat selvinneet kevääseen saakka, vaikken mikään viherpeukalo olekaan. Tälläkin hetkellä terassilla on yksi sypressi viime joululta. Eli todella pitkäikäisiä ovat.



Viime joulun sypressi keittiön pöydällä


Nämä on kyllä siitä kivoja, että näistä on helppo tehdä asetelmia. Sypressi vaan suojaruukkuun tai ruukun voi kietaista paperiin, ja sitten antaa mielikuvituksen viedä...


Tässä kuva useamman vuoden takaa. 

Pikkuhiljaa voisi kaivella esiin joulukoristelaatikon ja tehdä inventaariota koristeille;)


Kommentit

  1. Voi miten nättejä ja tuovat heti kyllä pientä joulutunnelmaa. :) Minäkin törmäsin tänään kaupassa vastaaviin mutta jätin vielä hetkeksi sinne. Siis sulla on hengissä yksi viime joululta?? :) Minä saisin varmaan nämäkin kuihtumaan harvinaisen pian. ;)

    VastaaPoista
  2. Ihmeellistä kyllä, hengissä vielä on. Noita sypressejä oli viime jouluna kaksi, mutta toinen kuoleitui ennen kevättä. Voihan olla, että noissakin on jotakin eroa kestävyydessä. Olen vain yrittänyt muistaa kastella kerran viikossa ja siinäpä kaikki. Jospa tämä uusi kestää ainakin jouluun saakka;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihanan tuikitavallinen viikonloppu

Jostakusta viikonloppuni voi kuulostaa todella tylsältä. Nykyään kuitenkin nautin kaikista eniten näistä tavallisista ja ehkäpä jopa tylsistäkin viikonlopuista. Tiedossa vain peruskotihommia: pyykkäystä, imurointia sekä paikkojen järjestelyä. Välillä blogien lukemista ja kameraan tarttumista. Kohokohtana viikonlopussa voi olla pitkä kävelylenkki ystävän kanssa, hyvä ruoka tai se, kun saunan jälkeen pääsee nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Todella arkisia asioita, mutta silti niin luksusta, omalla tavallaan. Harmi, että ilma on niin kylmä, ettei pääse hiihtämään. Juu-u, kuulitte ihan oikein että minua harmittaa...Ihmistä, joka on suorastaan inhonnut hiihtämistä. Viime sunnuntaina kävin testaamassa ostamiani suksia ja todellakin tykästyin tuohon lajiin. Alkuviikosta löytyi sitten sellaisia lihaksia, joita en edes tiennyt olevan olemassakaan.... Aurinkokin näyttäytyi hivenen ja olihan se ihana näky pitkästä aikaa. Muutenkin päivät ovat tuntuneet paljon valoisimmilta ...

Anopinhampaita ja musta palmuvehka

Viikolla sain työkaverilta anopinhampaan pistokkaita vai mikä se nyt oikea nimitys onkaan... Mutta anyway, luulin että saan pikkuisia kasvin alkuja.... Mutta sainkin aivan mahtavan ison anopinhampaan. En vielä tiedä, että jaanko tuon useampaan purkkiin vai annanko olla tuollaisena isona. Tässä sitten meikäläisen rakkaudella vaalima, useamman vuoden kasvatettu anopinhammas. Täytyy myöntää, että on hieman kasveissa eroja tai sitten en edellenkään ole mikään viherpeukalo. Tämä yksilö on ihmeenkaupalla sinnitellyt hengissä useamman vuoden. Ehkä syy on siinä, että kesät tämä viettää ulkona terassilla ja siirtyy vasta syksyisin sisäruokintaan. Pari uutta kasvia on tullut myös ostettua.  Musta palmuvehka, en ole ennen kuullutkaan moisesta kasvista. Tämä oli niin eksoottisen näköinen, että eihän sitä voinut kauppaan jättää...  Innolla odotan, että pysyykö noin mustana ja onko uudet lehdet mustia vai vihreitä. Sikäli mikäli tämä on vielä hengissä pari...

Vähän sitä joulua ja arvonta

Lumiset maisemat ovat saaneet aikaan joulufiiliksen. Joten tämän vuoden jouluhulluttelut on siis virallisesti aloitettu eilen. Ripustelin valoja ja joululehtiäkin on selailin. Tänään olisi tarkoitus laittaa lisää valoja, ja ehkäpä jotain jouluista askarteluakin... Huonekuusikin tuli ostettua ja jännätään taas niinkuin joka vuosi, että onko sitä enää jouluna... Tuo Pentikin maljakko on muuten siitä kätevä, että se käy suojaruukustakin. Täydet pointsit myyjälle, joka oli myynyt se miehelleni ;) Sillä alunperin halusin saman sarjan maljakkoa, mutta erimallia joululahjaksi.  Innostuin taas leikkimään kameralla, nuo lumiset näkymät saa mielikuvituksen laukkaamaan. Ja eikös sitä sanotakin, että lapsi on terve kun se leikkii  ;) En tiedä päteekö tuo sanonta reilusti yli nelikymppisiin...  ( Noilla kuvilla osallistun  Mansikkatilan mailla -blogin  Kukkailotteluun. ) Ja sitten arvontaan! Bloggausta on takana 3 vuo...