Siirry pääsisältöön

Lahjoja...

Nämä lahjapaketit on tehty koristeiksi, siis tyhjää täynnä. Mitäpä sitä ei jouluhullu tekisi...Mutta luulen etten ole ainoa, joka tekee "koristepaketteja". Kaikille tässä talossa asuville on informoitu, ettei näissä paketeissa sisällä ole todellakaan mitään. Ettei vaan tulisi houkutuksia...Minua ehkä pidettiin hiukan vähäjärkisenä. Puolustin tekoani, että näitä voi käyttää taas ensi vuonna;) 





Tästä se alkaa joulukoristeiden juoksutus paikasta toiseen. Onneksi jouluun on vielä aikaa, niin kerkeän kierrättää niitä monta kertaa kyllästymiseen saakka;)

Miten on,  löytääkö teillä koristeet paikkansa heti?

Kommentit

  1. Niinpäs, täälläkin juoksutetaan noita joulutavaroita, eivät kyllä meillä löydä paikkoja heti, hah, aikamoista puuhaa, mutta pakkohan se on niillekin oikea paikka löytää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis todellakin oikea paikka ja eipähän käy aika pitkäksi;)

      Poista
  2. Ihania <3 Ja voi kuvitella, kuinka emäntä siellä juoksee edestakaisin joulupallojen kanssa :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varmaan tosi huvittava näky, onneksi ei muut näe! Rupesi ihan itseänikin naurattamaan tuo touhu;)

      Poista
  3. Voi miten suloisia pikku-paketteja!
    Mä olen vähän hassu joulukoristelija; enemmänkin melkein koristelen valoilla,en niinkään esineillä. Mutta nyt ekaa kertaa huomaan tuunaavani joulukoristeita ja suunnittelen asetelmia :) Ja eivät todellakaan löydä heti omaa paikkaansa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta se on ihan terapeuttista miettiä niille paikkaa;)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättineulepeitto

*Kaupallinen Blogiyhteistyö*
Olen ihastellut blogeissa noita jättineulepeittoja. Monihan on tehnyt itse peittonsa, niinkuin eimerkiksi Taina.  (Tainan peitto on upea, käykää katsomassa) Nostan kyllä hattua peiton tekijöille, nimittäin ei ole mikään helppo homma.
Minäkin mietin, josko yrittäisin itse tehdä jättineulepeiton. Mutta tulin siihen tulokseen, että hartiani, jotka on muutenkin niin jumissa, tykkäävät varmasti kyttyrää. Saati sitten tenniskyynärpää....

Facebookista bongasin sitten tämän Jättineulepeiton.
Merinofinlandin sivuilla kerrotaan näin:
"Nämä jättineulepeitot tehdään merinovillasta käsityönä Suomessa. Merinovillaa saadaan Euroopassa kasvatetuista merinolampaista. Villan kuidut ovat ohuempia ja pidempiä kuin tavallisen lampaan villassa, joten siksi merinovillasta tehdyt tuotteet ovat erityisen pehmeitä ja soveltuvat myös herkkäihoisille".












*Jättineulepeitosta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan*

Loppujen lopuksi jättineulepeitto päätyi makkariin sängyn päälle…

Mullat vaihdettu ja letterboardin lumoissa

Vihdoin sain vaihdettua mullat viherkasveihin. Tai pari jäi vielä odottamaan ruukkusoraa.  Mutta kuitenkin voin olla rinta rottingilla, sillä yleensä tuo kukkamultien vaihto venyy kesän alkuun.
Tosin eihän meillä kovin montaa kasvia ole hengissä talven jäljiltä, joten ei tämä mikään iso urakka ollut....Hankalampi homma oli etsiä ruukkuja varastosta joka täpösen täynnä kaikkea mahdollista. Ja minullahan on päällä edelleen se kukkaruukkujen ostokielto ;) Jollekin pitäisi myös laittaa polkupyörien ostokielto, tosin varastossa on enää vain yksi pyörä ja sehän on tietysti kukkaruukkujeni edessä...

Tässä myös pari uutta viherkasvia: korallikaktus ja glitterillä koristeltu mehitähti, jonka sain työkaverilta.



Tämä anopinhammas näytti jotenkin niin orvolta tuon pienen aluslautasen kanssa, että jotain oli keksittävä. 

Varastosta löytyi rustiikkinen lautanen ja aiemmin olin ostanut noita valkoisia koristekiviä. Siitäpä tulikin sitten loistava yhdistelmä.



Perjantaina vietettiin ystävän kanssa pi…

Anopinhampaita ja musta palmuvehka

Viikolla sain työkaverilta anopinhampaan pistokkaita vai mikä se nyt oikea nimitys onkaan... Mutta anyway, luulin että saan pikkuisia kasvin alkuja.... Mutta sainkin aivan mahtavan ison anopinhampaan. En vielä tiedä, että jaanko tuon useampaan purkkiin vai annanko olla tuollaisena isona.


Tässä sitten meikäläisen rakkaudella vaalima, useamman vuoden kasvatettu anopinhammas. Täytyy myöntää, että on hieman kasveissa eroja tai sitten en edellenkään ole mikään viherpeukalo. Tämä yksilö on ihmeenkaupalla sinnitellyt hengissä useamman vuoden. Ehkä syy on siinä, että kesät tämä viettää ulkona terassilla ja siirtyy vasta syksyisin sisäruokintaan.

Pari uutta kasvia on tullut myös ostettua.  Musta palmuvehka, en ole ennen kuullutkaan moisesta kasvista. Tämä oli niin eksoottisen näköinen, että eihän sitä voinut kauppaan jättää...  Innolla odotan, että pysyykö noin mustana ja onko uudet lehdet mustia vai vihreitä. Sikäli mikäli tämä on vielä hengissä parin kuukauden kuluttua.


Toinen uusi kasvi on…