Siirry pääsisältöön

Lahjoja...

Nämä lahjapaketit on tehty koristeiksi, siis tyhjää täynnä. Mitäpä sitä ei jouluhullu tekisi...Mutta luulen etten ole ainoa, joka tekee "koristepaketteja". Kaikille tässä talossa asuville on informoitu, ettei näissä paketeissa sisällä ole todellakaan mitään. Ettei vaan tulisi houkutuksia...Minua ehkä pidettiin hiukan vähäjärkisenä. Puolustin tekoani, että näitä voi käyttää taas ensi vuonna;) 





Tästä se alkaa joulukoristeiden juoksutus paikasta toiseen. Onneksi jouluun on vielä aikaa, niin kerkeän kierrättää niitä monta kertaa kyllästymiseen saakka;)

Miten on,  löytääkö teillä koristeet paikkansa heti?

Kommentit

  1. Niinpäs, täälläkin juoksutetaan noita joulutavaroita, eivät kyllä meillä löydä paikkoja heti, hah, aikamoista puuhaa, mutta pakkohan se on niillekin oikea paikka löytää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis todellakin oikea paikka ja eipähän käy aika pitkäksi;)

      Poista
  2. Ihania <3 Ja voi kuvitella, kuinka emäntä siellä juoksee edestakaisin joulupallojen kanssa :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varmaan tosi huvittava näky, onneksi ei muut näe! Rupesi ihan itseänikin naurattamaan tuo touhu;)

      Poista
  3. Voi miten suloisia pikku-paketteja!
    Mä olen vähän hassu joulukoristelija; enemmänkin melkein koristelen valoilla,en niinkään esineillä. Mutta nyt ekaa kertaa huomaan tuunaavani joulukoristeita ja suunnittelen asetelmia :) Ja eivät todellakaan löydä heti omaa paikkaansa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta se on ihan terapeuttista miettiä niille paikkaa;)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihanan tuikitavallinen viikonloppu

Jostakusta viikonloppuni voi kuulostaa todella tylsältä. Nykyään kuitenkin nautin kaikista eniten näistä tavallisista ja ehkäpä jopa tylsistäkin viikonlopuista. Tiedossa vain peruskotihommia: pyykkäystä, imurointia sekä paikkojen järjestelyä. Välillä blogien lukemista ja kameraan tarttumista. Kohokohtana viikonlopussa voi olla pitkä kävelylenkki ystävän kanssa, hyvä ruoka tai se, kun saunan jälkeen pääsee nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Todella arkisia asioita, mutta silti niin luksusta, omalla tavallaan. Harmi, että ilma on niin kylmä, ettei pääse hiihtämään. Juu-u, kuulitte ihan oikein että minua harmittaa...Ihmistä, joka on suorastaan inhonnut hiihtämistä. Viime sunnuntaina kävin testaamassa ostamiani suksia ja todellakin tykästyin tuohon lajiin. Alkuviikosta löytyi sitten sellaisia lihaksia, joita en edes tiennyt olevan olemassakaan.... Aurinkokin näyttäytyi hivenen ja olihan se ihana näky pitkästä aikaa. Muutenkin päivät ovat tuntuneet paljon valoisimmilta ...

Anopinhampaita ja musta palmuvehka

Viikolla sain työkaverilta anopinhampaan pistokkaita vai mikä se nyt oikea nimitys onkaan... Mutta anyway, luulin että saan pikkuisia kasvin alkuja.... Mutta sainkin aivan mahtavan ison anopinhampaan. En vielä tiedä, että jaanko tuon useampaan purkkiin vai annanko olla tuollaisena isona. Tässä sitten meikäläisen rakkaudella vaalima, useamman vuoden kasvatettu anopinhammas. Täytyy myöntää, että on hieman kasveissa eroja tai sitten en edellenkään ole mikään viherpeukalo. Tämä yksilö on ihmeenkaupalla sinnitellyt hengissä useamman vuoden. Ehkä syy on siinä, että kesät tämä viettää ulkona terassilla ja siirtyy vasta syksyisin sisäruokintaan. Pari uutta kasvia on tullut myös ostettua.  Musta palmuvehka, en ole ennen kuullutkaan moisesta kasvista. Tämä oli niin eksoottisen näköinen, että eihän sitä voinut kauppaan jättää...  Innolla odotan, että pysyykö noin mustana ja onko uudet lehdet mustia vai vihreitä. Sikäli mikäli tämä on vielä hengissä pari...

Vähän sitä joulua ja arvonta

Lumiset maisemat ovat saaneet aikaan joulufiiliksen. Joten tämän vuoden jouluhulluttelut on siis virallisesti aloitettu eilen. Ripustelin valoja ja joululehtiäkin on selailin. Tänään olisi tarkoitus laittaa lisää valoja, ja ehkäpä jotain jouluista askarteluakin... Huonekuusikin tuli ostettua ja jännätään taas niinkuin joka vuosi, että onko sitä enää jouluna... Tuo Pentikin maljakko on muuten siitä kätevä, että se käy suojaruukustakin. Täydet pointsit myyjälle, joka oli myynyt se miehelleni ;) Sillä alunperin halusin saman sarjan maljakkoa, mutta erimallia joululahjaksi.  Innostuin taas leikkimään kameralla, nuo lumiset näkymät saa mielikuvituksen laukkaamaan. Ja eikös sitä sanotakin, että lapsi on terve kun se leikkii  ;) En tiedä päteekö tuo sanonta reilusti yli nelikymppisiin...  ( Noilla kuvilla osallistun  Mansikkatilan mailla -blogin  Kukkailotteluun. ) Ja sitten arvontaan! Bloggausta on takana 3 vuo...