Siirry pääsisältöön

Olohuonetta

Eräänä aamuna, kun aurinko paistoi, otin muutaman kuvan pienestä olohuoneestamme. Tosi vaikea kuvata, kun on niin pikkuinen. Tai sitten vika on vaan kuvaajassa...

Meillä on todellakin antiikkipetsatut huonekalut olohuoneessa. Haluaisin valkoiset, mutta jotenkin silmä on tottunut, eikä ne häiritse enää niin paljon. Ainakaan koko aikaa...Ja ainahan pitää olla unelmia;)

Olohuoneessamme on erkkeri-ikkuna ja alkuaikoina se oli ihana. Mutta totuus on paljastunut: se on hankala sisustuksen kannalta pienessä tilassa.



Tässä kuvassa sisustusassari Ru on hieman närkästynyt: aamulenkki muutenkin myöhässä ja vielä piti ruveta kuvailemaan, siis pöyristyttävää! Onneksi se on nopeasti leppyvää sorttia, sillä närkästys unohtui heti kun ruvettiin pukemaan ulkovaatteita;)


Sohvalta kuvattuna:






Tämä kaappi on aivan mahtava tavarasyöppö, sen sisuksiin uppoaa paljon kynttilänjalkoja ja muuta sisustustavaraa. Siis tälläiselle tavaranhamstraajalle oikea unelma. Joten tästä ei voi luopua kuin äärimmäisessä hädässä...

Tälläiselta meillä näyttää tällä hetkellä. Tyynyjä ja torkkupeittoja vaihdellaan vuodenaikojen ja tunnelman mukaan. Välillä ahkerammin ja välillä laiskemmin;)

Kivaa maanantaita kaikille!



Kommentit

  1. Nätti olohuone ja Ru on kyllä melkoinen sisustelija, aina auttelemassa :) Ihana tuo kaappi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Ru on yleensä kaikessa mukana ja varsinkin otat kuvia, niin aina se on ängennyt jotenkin kuvaan...

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihanan tuikitavallinen viikonloppu

Jostakusta viikonloppuni voi kuulostaa todella tylsältä. Nykyään kuitenkin nautin kaikista eniten näistä tavallisista ja ehkäpä jopa tylsistäkin viikonlopuista. Tiedossa vain peruskotihommia: pyykkäystä, imurointia sekä paikkojen järjestelyä. Välillä blogien lukemista ja kameraan tarttumista. Kohokohtana viikonlopussa voi olla pitkä kävelylenkki ystävän kanssa, hyvä ruoka tai se, kun saunan jälkeen pääsee nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Todella arkisia asioita, mutta silti niin luksusta, omalla tavallaan. Harmi, että ilma on niin kylmä, ettei pääse hiihtämään. Juu-u, kuulitte ihan oikein että minua harmittaa...Ihmistä, joka on suorastaan inhonnut hiihtämistä. Viime sunnuntaina kävin testaamassa ostamiani suksia ja todellakin tykästyin tuohon lajiin. Alkuviikosta löytyi sitten sellaisia lihaksia, joita en edes tiennyt olevan olemassakaan.... Aurinkokin näyttäytyi hivenen ja olihan se ihana näky pitkästä aikaa. Muutenkin päivät ovat tuntuneet paljon valoisimmilta ...

Anopinhampaita ja musta palmuvehka

Viikolla sain työkaverilta anopinhampaan pistokkaita vai mikä se nyt oikea nimitys onkaan... Mutta anyway, luulin että saan pikkuisia kasvin alkuja.... Mutta sainkin aivan mahtavan ison anopinhampaan. En vielä tiedä, että jaanko tuon useampaan purkkiin vai annanko olla tuollaisena isona. Tässä sitten meikäläisen rakkaudella vaalima, useamman vuoden kasvatettu anopinhammas. Täytyy myöntää, että on hieman kasveissa eroja tai sitten en edellenkään ole mikään viherpeukalo. Tämä yksilö on ihmeenkaupalla sinnitellyt hengissä useamman vuoden. Ehkä syy on siinä, että kesät tämä viettää ulkona terassilla ja siirtyy vasta syksyisin sisäruokintaan. Pari uutta kasvia on tullut myös ostettua.  Musta palmuvehka, en ole ennen kuullutkaan moisesta kasvista. Tämä oli niin eksoottisen näköinen, että eihän sitä voinut kauppaan jättää...  Innolla odotan, että pysyykö noin mustana ja onko uudet lehdet mustia vai vihreitä. Sikäli mikäli tämä on vielä hengissä pari...

Vähän sitä joulua ja arvonta

Lumiset maisemat ovat saaneet aikaan joulufiiliksen. Joten tämän vuoden jouluhulluttelut on siis virallisesti aloitettu eilen. Ripustelin valoja ja joululehtiäkin on selailin. Tänään olisi tarkoitus laittaa lisää valoja, ja ehkäpä jotain jouluista askarteluakin... Huonekuusikin tuli ostettua ja jännätään taas niinkuin joka vuosi, että onko sitä enää jouluna... Tuo Pentikin maljakko on muuten siitä kätevä, että se käy suojaruukustakin. Täydet pointsit myyjälle, joka oli myynyt se miehelleni ;) Sillä alunperin halusin saman sarjan maljakkoa, mutta erimallia joululahjaksi.  Innostuin taas leikkimään kameralla, nuo lumiset näkymät saa mielikuvituksen laukkaamaan. Ja eikös sitä sanotakin, että lapsi on terve kun se leikkii  ;) En tiedä päteekö tuo sanonta reilusti yli nelikymppisiin...  ( Noilla kuvilla osallistun  Mansikkatilan mailla -blogin  Kukkailotteluun. ) Ja sitten arvontaan! Bloggausta on takana 3 vuo...