Viipuri

Täytyy sanoa etten hyppinyt riemusta, kun kuulin ehdotuksen lomareissusta Viipuriin.

Juu, joku käpykylä Venäjän puolella jossa asuu pari huivipäistä mummoa.

No googletessa selvisi, että Viipurissa asuu n. 80 000 ihmistä.

Eli mummoja on vähän enemmän kuin ajattelin, joten ei ehkä olekaan mikä tahansa käpykylä;)

Niinhän sitä sanotaan, että matkailu avartaa,
joten lämpenin ajatukselle.
 Ja niinpä ensimmäisellä lomaviikolla suunnistimme kohti Viipuria.

Eniten jännitti Venäjän tulli, että miten pitkään siellä joutuu jonottamaan

 ja mihin tarkastuksiin sitä suomalainen joutuu.

Mutta hyvin jonot vetivät molempiin suuntiin ja eikä metallinpaljastimetkaan huutaneet ;)

Viipurinlinna

Kuvia linnan pihalta

Kauppahalli

Positiivinen yllätys oli, että kauppahallissa sai kierrellä suhteellisen rauhassa siihen asti,

kunnes erehdyit ostamaan joltain myyjältä. Sen jälkeen kaikki halusivat myydä jotain.

Itse sorruin ostamaan tuolta 2 kpl:tta pellavapussilakanoita sekä 2 tyynyliinaa.

Hintaa tälle setille tuli 48 euroa  (pussilakana 20eur ja tyynyliina 4 eur).
Minähän en älynnyt tingata yhtään, kun olin niin tyrmistynyt tuosta halvasta hinnasta ja olen muutenkin todella huono tinkaamaan....

Kauppahallissa pystyi maksamaan euroilla ja myyjät ilmoittivatkin heti hinnan euroissa.
Myyjät puhuivat myös hyvin suomea, ja muuallakin Viipurissa pärjäsi ihan suomenkielellä.
Pari kertaa taisin joutua turvautumaan englantiin.

Kauppahallissa oli myös tarjolla kristallia, kenkiä, vaatteita, spinnereitä vaikka minkälaista, sekä vihanneksia, lihaa ja karkkia.
Fazerin suklaalevyjäkin näytti olevan...

Sekin oli yllätys, että kauppahallissa ei tuoksunut siltä miltä luulin. Joten hallissa tulikin sitten viihdyttyä pidempään.

Löysimme myös pari pientä paikallista kauppakeskusta, jossa oli tavaraa laidasta laitaan.

Pyöreä torni

Hotelli Druzhba

Sitten sekalaisia kuvia

Paljon oli korjauksen alla olevia vanhoja rakennuksia

ja yllättävästi remontointi oli jäänyt kesken.

Liekö lomat painaneet päälle tai sitten on vaan rahat loppuneet...

Luultavasti tuo viimeinen vaihtoehto.

Harmi, sillä nuo vanhat rakennukset olisivat todella kauniita, jos niistä olisi pidetty huolta.

Tämä pikkuinen kissanpentu vilisti kadulla

ja varmaan luuli saavansa minulta ruokaa, kun kaivoin kameran esille.

Yllättävän vähän nähtiin kodittomia kissoja ja koiria.

En tiedä, onko siellä ollut joku tehoratsia vai elävätkö jossain syrjemmällä...

Paljon tuli taas käveltyä ja katseltua.

Toisaalta tuntui, että on todella kaukana Suomesta, vaikka oltiinkin niin lähellä.

Totuuden nimissä täytyy sanoa, ettei tullut yhtään sellaista tunnetta,

että tuonne Viipuriin olisi päästävä heti uudelleen.

Toisin kuin Riikaan tai Prahaan.

Tiedän, olen mukavuudenhaluinen hienohelma mutta Viipuri oli kuitenkin siistimpi kaupunki mitä olin kuvitellut.

Mutta onpahan tämäkin kolkka maailmasta nähty 

ja Suomi tuntuu erityisen hyvältä maalta asua ja olla.

Eli allekirjoitan täysin sanonnan "oma maa mansikka, muu maa mustikka" :)



Leppoisaa keskiviikkoa!