Siirry pääsisältöön

Viipuri

Täytyy sanoa etten hyppinyt riemusta, kun kuulin ehdotuksen lomareissusta Viipuriin.
Juu, joku käpykylä Venäjän puolella jossa asuu pari huivipäistä mummoa.
No googletessa selvisi, että Viipurissa asuu n. 80 000 ihmistä.
Eli mummoja on vähän enemmän kuin ajattelin, joten ei ehkä olekaan mikä tahansa käpykylä;)

Niinhän sitä sanotaan, että matkailu avartaa,
joten lämpenin ajatukselle.
 Ja niinpä ensimmäisellä lomaviikolla suunnistimme kohti Viipuria.

Eniten jännitti Venäjän tulli, että miten pitkään siellä joutuu jonottamaan
 ja mihin tarkastuksiin sitä suomalainen joutuu.
Mutta hyvin jonot vetivät molempiin suuntiin ja eikä metallinpaljastimetkaan huutaneet ;)

Viipurinlinna



Kuvia linnan pihalta










Kauppahalli


Positiivinen yllätys oli, että kauppahallissa sai kierrellä suhteellisen rauhassa siihen asti,
kunnes erehdyit ostamaan joltain myyjältä. Sen jälkeen kaikki halusivat myydä jotain.

Itse sorruin ostamaan tuolta 2 kpl:tta pellavapussilakanoita sekä 2 tyynyliinaa.
Hintaa tälle setille tuli 48 euroa  (pussilakana 20eur ja tyynyliina 4 eur).
Minähän en älynnyt tingata yhtään, kun olin niin tyrmistynyt tuosta halvasta hinnasta ja olen muutenkin todella huono tinkaamaan....
Kauppahallissa pystyi maksamaan euroilla ja myyjät ilmoittivatkin heti hinnan euroissa.
Myyjät puhuivat myös hyvin suomea, ja muuallakin Viipurissa pärjäsi ihan suomenkielellä.
Pari kertaa taisin joutua turvautumaan englantiin.

Kauppahallissa oli myös tarjolla kristallia, kenkiä, vaatteita, spinnereitä vaikka minkälaista, sekä vihanneksia, lihaa ja karkkia.
Fazerin suklaalevyjäkin näytti olevan...
Sekin oli yllätys, että kauppahallissa ei tuoksunut siltä miltä luulin. Joten hallissa tulikin sitten viihdyttyä pidempään.

Löysimme myös pari pientä paikallista kauppakeskusta, jossa oli tavaraa laidasta laitaan.


Pyöreä torni




Hotelli Druzhba




Sitten sekalaisia kuvia











Paljon oli korjauksen alla olevia vanhoja rakennuksia
ja yllättävästi remontointi oli jäänyt kesken.
Liekö lomat painaneet päälle tai sitten on vaan rahat loppuneet...
Luultavasti tuo viimeinen vaihtoehto.
Harmi, sillä nuo vanhat rakennukset olisivat todella kauniita, jos niistä olisi pidetty huolta.




Tämä pikkuinen kissanpentu vilisti kadulla
ja varmaan luuli saavansa minulta ruokaa, kun kaivoin kameran esille.
Yllättävän vähän nähtiin kodittomia kissoja ja koiria.
En tiedä, onko siellä ollut joku tehoratsia vai elävätkö jossain syrjemmällä...


Paljon tuli taas käveltyä ja katseltua.
Toisaalta tuntui, että on todella kaukana Suomesta, vaikka oltiinkin niin lähellä.

Totuuden nimissä täytyy sanoa, ettei tullut yhtään sellaista tunnetta,
että tuonne Viipuriin olisi päästävä heti uudelleen.
Toisin kuin Riikaan tai Prahaan.
Tiedän, olen mukavuudenhaluinen hienohelma mutta Viipuri oli kuitenkin siistimpi kaupunki mitä olin kuvitellut.

Mutta onpahan tämäkin kolkka maailmasta nähty 
ja Suomi tuntuu erityisen hyvältä maalta asua ja olla.
Eli allekirjoitan täysin sanonnan "oma maa mansikka, muu maa mustikka" :)



Leppoisaa keskiviikkoa!





Kommentit

  1. Kolmisenkymmentä vuotta on vierailustani Viipuriin. Ei ole ollut ikävä, vaikka matkaa on vain 100 kilsaa. Näyttää vieläkin olevan linnantorni rempassa. Voi kisu poloa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taida tuollapäin kovin nopeasti tapahtua....
      Saa nähdä, tuleeko koskaan uudestaan käytyä tuolla. Mutta luulen, ettei ainakaan lähivuosina😄

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos!
      Mukava, kun reissuista on kuvia☺ Niitä katselemalla pääsee myöhemmin reissutunnelmiin.
      Kivaa elokuuta myös sinulle💓

      Poista
  3. Mielenkiintoinen reissupostaus ja kivoja kuvia. :) Tuli tuosta "oma maa mansikka" -sanonnasta mieleen, että ehdin vuosikausia ihmetellä, mihinköhän se oikeastaan pohjautuu (koska itse tykkään mustikoista enemmän kuin mansikoista ja tiedän, etten ole tämän ajatuksen kanssa ihan yksin), mutta sitten sain kuulla, että sanonta on ilmeisesti saanut alkunsa kaskiviljelykulttuurista: siitä tiesi, missä oma maa päättyi ja "muu maa" alkoi, kun kasketulla maalla viihtyvän metsämansikan sijaan alkoi kasvaa pelkkää mustikkaa. Sittemmin sanonta onkin lähtenyt elämään omaa elämäänsä. :D

    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Jospa tästä sai jonkunlaisen kuvan tuosta Viipurista.
      Kiva kuulla, että mistä tuo sanonta on peräisin, en ole nimittäin koskaan kuullut alkuperää.
      Ja eihän ne mustikatkaan pahoja ole. Oikeastaan tykkään syödä molempia😄

      Poista
  4. On erilainen matkailukohde,mutta nuo pellavaiset tuotteet varmasti hyvät ja edullisesti sait!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei heti ensimmäisenä tämä kohde käynyt mielessä ;)
      Pellavatuotteet oli todella edullisia, niitä kannattaisi ostaa enemmänkin.

      Poista
  5. Kivoja kuvia ja tunnelmia, äitini kävi vuosia sitten Viipurissa ja kertoi siellä olleen silloin aika alkeellista, nyt varmaan on toisin! Oma maa on kuiten paras maa! <3

    Ihanaa torstaita sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Ehkä kehitys on mennyt eteenpäin tuollakin, mutta hiukan hitaampaan tahtiin.
      Niinhän se on, ettei kotimaata voita mikään!
      Ihanaa torstaita sinullekin<3

      Poista
  6. Hienot kuvat teidän Viipurin matkasta.
    Ihana pikku kissa!
    Hyvää viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Tällä kertaa kuvia tuli otettua normaalia vähemmän, taisin olla laiskalla päällä ;)
      Kivaa loppuviikkoa<3

      Poista
  7. Mahtavan halvalla sait noi pellavalakanat joita itsekin kovasti haaveilen mutten raski ostaa juurikin niiden kalliin hinnan vuoksi.
    Itse voisin ihan mielenkiinnosta haluta käydä Viipurissa mutta ehkei se tosiaan ole ensimmäinen matkakohde jos jotain reissua aletaan miettimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi jäänyt harmittamaan jos en olisi ostanut noita pussilakanoita.
      Harmi, kun en ompele, sillä pellavakangaskin olisi varmasti ollut halpaa.
      Mielenkiinnosta kannattaa käydä ja onhan se vähän erilainen matkakohde!

      Poista
  8. Mukavia kuvia otit Viipurista,en ole koskaan käynyt mutta joskus tosiaan mielenkiinnosta saattaisi poiketa 😃 Oma maa mansikka muu mustikka taitaa pitää paikkansa 💕Hauskaa lauantaita ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Paikkana mielenkiintoinen ja erilainen ja täynnä historiaa.
      Kivaa lauantai-iltaa💓

      Poista
  9. Oi mikä löyty nuo pussilakanat. :) Viipuri on itsellä kokematta, mielenkiintoiselta kuulostaa ja näyttää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi jäänyt kyllä harmittamaan, jos en olisi ostanut niitä. Onneksi ostin😉

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tupasvilloja maljakkoon

Aamulenkillä käydessäni bongasin tutulta suolta tupasvilloja. Sainkin kerätä tupasvilloja ihan rauhassa, sillä ihme ja kumma, yhtään hyttystä ei häirinnyt minua. Nuo tupasvillojen valkoiset ja pumpulinpehmeät  höytyvät ovat yksinkertaisen kauniita. Tällä viikolla on enemmänkin ollut mielessä kaikki pehmeä ja lämpöinen, niinkuin villasukat ja torkkupeitot, sillä täällä on ollut järkyttävän kylmää.  Ainahan se taitaa olla kesäkuussa kylmää, jos tarkemmin muistelee... Jotenkin tuo lämmin toukokuu sekoitti pään ja sitä kuvitteli, että kesäkuussakin tarkenee vähemmällä vaatetuksella. Jotain posiitivista tässä kylmässä säässä on ollut: sain nimittäin pestyä melkein kaikki ikkunat yhtä lukuunottamatta. Se on todella hyvä suoritus, sillä ikkunanpesu ei kuulu lempipuuhiini. Ja muutenkin eilinen lauantai meni jossain kummassa siivoushurmoksessa ;) Joten nyt odotellaan niitä lämpimiä kesäpäiviä, jotta elon voi siirtää ulos hyvällä omallatunnolla. Tänään a

Anopinhampaita ja musta palmuvehka

Viikolla sain työkaverilta anopinhampaan pistokkaita vai mikä se nyt oikea nimitys onkaan... Mutta anyway, luulin että saan pikkuisia kasvin alkuja.... Mutta sainkin aivan mahtavan ison anopinhampaan. En vielä tiedä, että jaanko tuon useampaan purkkiin vai annanko olla tuollaisena isona. Tässä sitten meikäläisen rakkaudella vaalima, useamman vuoden kasvatettu anopinhammas. Täytyy myöntää, että on hieman kasveissa eroja tai sitten en edellenkään ole mikään viherpeukalo. Tämä yksilö on ihmeenkaupalla sinnitellyt hengissä useamman vuoden. Ehkä syy on siinä, että kesät tämä viettää ulkona terassilla ja siirtyy vasta syksyisin sisäruokintaan. Pari uutta kasvia on tullut myös ostettua.  Musta palmuvehka, en ole ennen kuullutkaan moisesta kasvista. Tämä oli niin eksoottisen näköinen, että eihän sitä voinut kauppaan jättää...  Innolla odotan, että pysyykö noin mustana ja onko uudet lehdet mustia vai vihreitä. Sikäli mikäli tämä on vielä hengissä parin kuukaud

Peikonlehti tuli taloon

Lähimarketti on yllättänyt kukkavalikoimallaan. Yhtenä sunnuntaina kun menin pikaisesti hakemaan seuraavan päivän eväitä töihin, silmiini osui eräs viherkasvi. Tarkemmin tutkailtuani kasvia, se osoittautui peikonlehdeksi. Joten kaappasin sen äkkiä ostoskoriin, kun oli ainokainen ;) Toivottavasti se viihtyy hoidossani. Se on ainakin todistettu, että kummituspuu, ilmakasvit sekä  huonekuusi eivät tykkää hoidostani. Googlettelin hoito-ohjeita, sillä peikonlehti on minulle ihan uusi tuttavuus. Tälläisiä ohjeita löysin: - Puolivarjoisa paikka, aurinko viottaa lehtiä. - Säännöllinen kastelu, multa ei saa kuivahtaa rutikuivaksi. - Pitää sumuttamisesta. - Lehtiä on hyvä pyyhkiä, jotta peikonlehti saa hengittää. - Viihtyy pienessä ruukussa. - Kasvattaa ilmajuuria, jotka voi ohjata kasvamaan multaan. Niitä ei kannata poistaa. - Koska juuret ovat hauraat, peikonlehteä ei kannata istuttaa turhaan uudelleen.  Pintamullan vaihtaminen riittää.