Siirry pääsisältöön

Sinivalkoisia tunnelmia

Tässä vielä Itsenäisyyspäivän sinivalkoisia tunnelmia.
Meillä ei juhlittu mitenkään erityisemmin Itsenäisyyspäivää, vaan minulle se oli sinänsä juhlapäivä kun oli vapaata juhlapyhänä. Nykyäänhän vapaa juhlapyhä ei ole mikään itsestäänselvyys.
Harmi, sillä minusta ainakin tuntuu, että juhlapyhät ovat täysin menettäneet merkityksensä.

Päivällä kahviteltiin äitini, hänen miesystävänsä ja appivanhempien kanssa.
Illalla tietysti seurattiin Linnanjuhlia ja pukuloistoa.

Itsenäisyyspäivän kimpun ostin lähimarketista ja minusta se sopi täydellisesti Arabian Esteri-kannuun.




Keittiön pöydälle tein  suomalaisista brändeistä asetelman: Finlaysonia, Iittalaa ja Arabiaa. 
Eikä näin suklaanystävänä sovi unohtaa Fazerin sinivalkoisia konvehteja ;) 








Tällä viikolla alkoi jälleen Mansikkatilan mailla-blogin Kukkailottelu.

Joulu se vaan lähenee ja tänään olisi tarkoitus kirjoitella joulukortit ja hankkia pari pakettia.
Joulukortit ja -merkit on ollut jo valmiina useamman viikon, mutta silti en ole saanut niitä kirjotettua.
Eipä silti, joskus ne on älytty hankkia vasta silloin, kun viimeinen postituspäivä on käsillä.

Tunnelmallista toista adventtisunnuntaita<3


Kommentit

  1. Oi miten kauniita kuvia. Hyvää 2 adventtipäivää:)

    VastaaPoista
  2. Kaunis kimppu ja ihania kuvia.
    Mukavaa 2.adventtia <3

    Ja niin, kiva uusi banneri ja ulkoasu sinun blogissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari<3
      Vaihtelu virkistää ja omaankin silmään tämä uusi ulkoasu näyttää ihan hyvältä. Tällä mennään taas joku tovi, kunnes kyllästys iskee ;)

      Ihanaa adventtisunnuntaita Sari<3

      Poista
  3. Kauniit kukat ja asetelmat. Kortit ovat vielä kaupassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu!
      Minulla nuo kortit odottaa edelleen kirjoittajaansa...

      Poista
  4. Kaunis asetelma <3 Hienosti kuvattu <3

    VastaaPoista
  5. Onpa ihana tuo kannu ja sopii upeasti myös maljakoksi.
    Itse en jostain syystä jaksa panostaa suuresti oikein mihinkään juhlapyhiin, ne tulee sieltä
    kyllä vähemmälläkin. Olisi ihanaa jos olisin sellainen laittaja, joka kokkaa montaa sorttia ja tekee ja touhuaa
    mutta miksi minusta ei sellaista löydy, harmittaa jopa itsellä se. Pitäisiköhän koittaa löytää itsestäni sellainen laittaja persoona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kannu on kyllä aivan ihana ja kiva myös maljakkona.
      Välillä olisi mukavaa panostaa juhlapyhiin ja tehdä parempaa ruokaa ja kattaa pöytä kauniisti. Mutta kyllä pelkästään rento päivä ja tekee siten, mikä tuntuu hyvältä, on luksusta.

      Poista
  6. Niin suloisen kauniita tunnelmakuvia❤ ihania sinivalko kuvia! Täällä pitäisi huomenna kirjoittaa kortteja:)Leppoisaa alkavaa viikkoa❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos♡
      Minulla kortit odottaa postilaatikkoon menoa👍
      Leppoisaa joulun odotusta💗

      Poista
  7. Kaunista sinivalkoista <3
    Olen monet kerrat katsonut tuota esteri-kannua, mutta en ole vielä hommannut. Jotenkin juuri tuo kuvio on mieleinen ja mummuni nimi oli Ester <3

    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu<3
      Minä ihmettelen, että miten oikein olen ihastunut tuohon Esteri-sarjaan, kun sininen ei todellakaan ole lempivärini...Mutta joku siinä vain on, ehkä se on tuo kuvio ja sinisen oikea sävy ;)
      Mukavaa viikkoa sinulle<3

      Poista
  8. Yhdellä pienellä sinisellä oksalla tuli valkoisesta kimpusta ihan täydellinen Suomi-kimppu <3.

    Minä haluaisin kanssa olla sellainen, joka kattaa vaikkapa nyt jouluna erityisen kauniisti ja loihtii kaikenlaista ekstraherkkua ihan tosta vaan väsymättä ja hermostumatta, mutta oikeasti olen vaan wannabe-kattaja, jolla pää tyhjenee ideoista samantien, kun alan sommittelemaan. Ja kinkkukaan ei kypsy ikinä ajoissa, vaikka on tuntitolkulla ylimääräistä aikaa uunissa.

    Ja jos ihan rehellinen olen, niin meillä menee kyllä vähän hukkaankin kaikenlainen ekstra, koska perheen kolmen miehen mielestä se ihan tavallinen on se ihan paras. Eli vaikka tekisin kuinka hienon kattauksen, joutuisin varmaan erikseen kerjäämään huomiota kyselemällä, että eikös olekin kaunista :). Että ehkä jatkan sillä ihan vaan tavallisella vastedeskin..

    Tällä viikolla pääsen sinne teidän kulmille käymään. Työasioissa tosin, mutta silti ihana nähdä tuttuja maisemia. Ja toivottavasti myös kaipaamaani lunta.

    Mukavaa maanantaita ja muitakin päiviä sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka<3

      Sillä juuri tuo kimppu lähti kaupasta mukaan, ettei siinä todellakaan ollut liikaa sinistä, vaan juuri sopiva ripaus.

      Meillähän on pääasia että ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Ja parasta on oikea kotiruoka, joten meilläkään ei harrasteta ruokahifistelyä. Toki joskus on kiva kokeilla jotain uutta vaihtelun vuoksi, mutta harvoin niistä tulee kestosuosikkeja.

      Työssäni kun en tarvitse visuaalista silmää, niin ehkä siksi kotona kiva laitella asetelmia ja nyt olenkin innostunut todella noista kattauksista. Saa nähdä, huomataanko meikäläisen väkerryksiä...Pääasia onkin, että itse nautin niiden tekemisistä :)

      Tervetuloa näille nurkille ja täällä on todellakin lunta! Ei haittaisi vaikka veisit mukanasi kotiin jonkun hiutaleen ;)

      Kivaa viikkoa Annukka<3

      Poista
  9. Todella kaunis kimppu, joka suorastaan henkii juhlavuutta. Mitenkään erikoinen ei ollut meidänkään itsenäisyyspäivä. Vähän paremmat pöperöt, mutta muuten ei juurikaan eronnut arkipäivistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin itsekin kun kimppu oli enemmän valkoinen kuin sininen. Mutta toki Itsenäisyyspäivänä pitää vähän sinistäkin väriä löytyä.
      Kivaa joulun odotusta sinne:)

      Poista
  10. Tunnelmallisia kuvia ja kerrassaan kaunis kimppu <3 Mukavaa joulunodotusta :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättineulepeitto

*Kaupallinen Blogiyhteistyö*
Olen ihastellut blogeissa noita jättineulepeittoja. Monihan on tehnyt itse peittonsa, niinkuin eimerkiksi Taina.  (Tainan peitto on upea, käykää katsomassa) Nostan kyllä hattua peiton tekijöille, nimittäin ei ole mikään helppo homma.
Minäkin mietin, josko yrittäisin itse tehdä jättineulepeiton. Mutta tulin siihen tulokseen, että hartiani, jotka on muutenkin niin jumissa, tykkäävät varmasti kyttyrää. Saati sitten tenniskyynärpää....

Facebookista bongasin sitten tämän Jättineulepeiton.
Merinofinlandin sivuilla kerrotaan näin:
"Nämä jättineulepeitot tehdään merinovillasta käsityönä Suomessa. Merinovillaa saadaan Euroopassa kasvatetuista merinolampaista. Villan kuidut ovat ohuempia ja pidempiä kuin tavallisen lampaan villassa, joten siksi merinovillasta tehdyt tuotteet ovat erityisen pehmeitä ja soveltuvat myös herkkäihoisille".












*Jättineulepeitosta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan*

Loppujen lopuksi jättineulepeitto päätyi makkariin sängyn päälle…

Mullat vaihdettu ja letterboardin lumoissa

Vihdoin sain vaihdettua mullat viherkasveihin. Tai pari jäi vielä odottamaan ruukkusoraa.  Mutta kuitenkin voin olla rinta rottingilla, sillä yleensä tuo kukkamultien vaihto venyy kesän alkuun.
Tosin eihän meillä kovin montaa kasvia ole hengissä talven jäljiltä, joten ei tämä mikään iso urakka ollut....Hankalampi homma oli etsiä ruukkuja varastosta joka täpösen täynnä kaikkea mahdollista. Ja minullahan on päällä edelleen se kukkaruukkujen ostokielto ;) Jollekin pitäisi myös laittaa polkupyörien ostokielto, tosin varastossa on enää vain yksi pyörä ja sehän on tietysti kukkaruukkujeni edessä...

Tässä myös pari uutta viherkasvia: korallikaktus ja glitterillä koristeltu mehitähti, jonka sain työkaverilta.



Tämä anopinhammas näytti jotenkin niin orvolta tuon pienen aluslautasen kanssa, että jotain oli keksittävä. 

Varastosta löytyi rustiikkinen lautanen ja aiemmin olin ostanut noita valkoisia koristekiviä. Siitäpä tulikin sitten loistava yhdistelmä.



Perjantaina vietettiin ystävän kanssa pi…

Hyggeilyn ytimessä

Kaikki varmaan tietävät tänä päivänä mitä tuo tanskalaisten keksimä hyggeily tarkoittaa.
Eli hyggeilyssä ollaan tietoisesti jouten ja tehdään vain niitä asioita, joista nautitaan,
yksin tai yhdessä ystävien kanssa.
Yleensä tuo hyggeily mielletään syksyyn ja pimeään,
mutta kyllä hyggeillä voi kesälläkin.

Täältä voit muuten käydä lukemassa miten päästä hyggeilyn alkuun.


Olen sitä mieltä
että suomalaiset ovat kyllä osanneet hyggeillä jo kauan sitten
ennen tanskalaisia ja internetin ihmeellistä maailmaa.
Ainahan sitä syksyisin on polteltu kynttilöitä ja hautauduttu kotinurkkiin.
Sitä vaan ei ole päivitetty naamakirjaan eikä instaan,
eikä muutenkaan ole tehty suurta numeroa.

Parasta hyggeily on kiireisen työpäivän jälkeen.  On ihanaa rauhoittua ja olla vaan, tekemättä sen suurempia. Toki yleensä ennen tuota hyggeilyä, olen imuroinut, siivonnut keittiön ja muutenkin järjestellyt kotia. Minulla hyggeily ei onnistu sekasotkun ja kaaoksen keskellä.
Ehkä jotkut pystyvät sulkemaan silmänsä kaike…