Siirry pääsisältöön

Sinivalkoisia tunnelmia

Tässä vielä Itsenäisyyspäivän sinivalkoisia tunnelmia.
Meillä ei juhlittu mitenkään erityisemmin Itsenäisyyspäivää, vaan minulle se oli sinänsä juhlapäivä kun oli vapaata juhlapyhänä. Nykyäänhän vapaa juhlapyhä ei ole mikään itsestäänselvyys.
Harmi, sillä minusta ainakin tuntuu, että juhlapyhät ovat täysin menettäneet merkityksensä.

Päivällä kahviteltiin äitini, hänen miesystävänsä ja appivanhempien kanssa.
Illalla tietysti seurattiin Linnanjuhlia ja pukuloistoa.

Itsenäisyyspäivän kimpun ostin lähimarketista ja minusta se sopi täydellisesti Arabian Esteri-kannuun.




Keittiön pöydälle tein  suomalaisista brändeistä asetelman: Finlaysonia, Iittalaa ja Arabiaa. 
Eikä näin suklaanystävänä sovi unohtaa Fazerin sinivalkoisia konvehteja ;) 








Tällä viikolla alkoi jälleen Mansikkatilan mailla-blogin Kukkailottelu.

Joulu se vaan lähenee ja tänään olisi tarkoitus kirjoitella joulukortit ja hankkia pari pakettia.
Joulukortit ja -merkit on ollut jo valmiina useamman viikon, mutta silti en ole saanut niitä kirjotettua.
Eipä silti, joskus ne on älytty hankkia vasta silloin, kun viimeinen postituspäivä on käsillä.

Tunnelmallista toista adventtisunnuntaita<3


Kommentit

  1. Oi miten kauniita kuvia. Hyvää 2 adventtipäivää:)

    VastaaPoista
  2. Kaunis kimppu ja ihania kuvia.
    Mukavaa 2.adventtia <3

    Ja niin, kiva uusi banneri ja ulkoasu sinun blogissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari<3
      Vaihtelu virkistää ja omaankin silmään tämä uusi ulkoasu näyttää ihan hyvältä. Tällä mennään taas joku tovi, kunnes kyllästys iskee ;)

      Ihanaa adventtisunnuntaita Sari<3

      Poista
  3. Kauniit kukat ja asetelmat. Kortit ovat vielä kaupassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu!
      Minulla nuo kortit odottaa edelleen kirjoittajaansa...

      Poista
  4. Kaunis asetelma <3 Hienosti kuvattu <3

    VastaaPoista
  5. Onpa ihana tuo kannu ja sopii upeasti myös maljakoksi.
    Itse en jostain syystä jaksa panostaa suuresti oikein mihinkään juhlapyhiin, ne tulee sieltä
    kyllä vähemmälläkin. Olisi ihanaa jos olisin sellainen laittaja, joka kokkaa montaa sorttia ja tekee ja touhuaa
    mutta miksi minusta ei sellaista löydy, harmittaa jopa itsellä se. Pitäisiköhän koittaa löytää itsestäni sellainen laittaja persoona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kannu on kyllä aivan ihana ja kiva myös maljakkona.
      Välillä olisi mukavaa panostaa juhlapyhiin ja tehdä parempaa ruokaa ja kattaa pöytä kauniisti. Mutta kyllä pelkästään rento päivä ja tekee siten, mikä tuntuu hyvältä, on luksusta.

      Poista
  6. Niin suloisen kauniita tunnelmakuvia❤ ihania sinivalko kuvia! Täällä pitäisi huomenna kirjoittaa kortteja:)Leppoisaa alkavaa viikkoa❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos♡
      Minulla kortit odottaa postilaatikkoon menoa👍
      Leppoisaa joulun odotusta💗

      Poista
  7. Kaunista sinivalkoista <3
    Olen monet kerrat katsonut tuota esteri-kannua, mutta en ole vielä hommannut. Jotenkin juuri tuo kuvio on mieleinen ja mummuni nimi oli Ester <3

    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu<3
      Minä ihmettelen, että miten oikein olen ihastunut tuohon Esteri-sarjaan, kun sininen ei todellakaan ole lempivärini...Mutta joku siinä vain on, ehkä se on tuo kuvio ja sinisen oikea sävy ;)
      Mukavaa viikkoa sinulle<3

      Poista
  8. Yhdellä pienellä sinisellä oksalla tuli valkoisesta kimpusta ihan täydellinen Suomi-kimppu <3.

    Minä haluaisin kanssa olla sellainen, joka kattaa vaikkapa nyt jouluna erityisen kauniisti ja loihtii kaikenlaista ekstraherkkua ihan tosta vaan väsymättä ja hermostumatta, mutta oikeasti olen vaan wannabe-kattaja, jolla pää tyhjenee ideoista samantien, kun alan sommittelemaan. Ja kinkkukaan ei kypsy ikinä ajoissa, vaikka on tuntitolkulla ylimääräistä aikaa uunissa.

    Ja jos ihan rehellinen olen, niin meillä menee kyllä vähän hukkaankin kaikenlainen ekstra, koska perheen kolmen miehen mielestä se ihan tavallinen on se ihan paras. Eli vaikka tekisin kuinka hienon kattauksen, joutuisin varmaan erikseen kerjäämään huomiota kyselemällä, että eikös olekin kaunista :). Että ehkä jatkan sillä ihan vaan tavallisella vastedeskin..

    Tällä viikolla pääsen sinne teidän kulmille käymään. Työasioissa tosin, mutta silti ihana nähdä tuttuja maisemia. Ja toivottavasti myös kaipaamaani lunta.

    Mukavaa maanantaita ja muitakin päiviä sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka<3

      Sillä juuri tuo kimppu lähti kaupasta mukaan, ettei siinä todellakaan ollut liikaa sinistä, vaan juuri sopiva ripaus.

      Meillähän on pääasia että ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Ja parasta on oikea kotiruoka, joten meilläkään ei harrasteta ruokahifistelyä. Toki joskus on kiva kokeilla jotain uutta vaihtelun vuoksi, mutta harvoin niistä tulee kestosuosikkeja.

      Työssäni kun en tarvitse visuaalista silmää, niin ehkä siksi kotona kiva laitella asetelmia ja nyt olenkin innostunut todella noista kattauksista. Saa nähdä, huomataanko meikäläisen väkerryksiä...Pääasia onkin, että itse nautin niiden tekemisistä :)

      Tervetuloa näille nurkille ja täällä on todellakin lunta! Ei haittaisi vaikka veisit mukanasi kotiin jonkun hiutaleen ;)

      Kivaa viikkoa Annukka<3

      Poista
  9. Todella kaunis kimppu, joka suorastaan henkii juhlavuutta. Mitenkään erikoinen ei ollut meidänkään itsenäisyyspäivä. Vähän paremmat pöperöt, mutta muuten ei juurikaan eronnut arkipäivistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin itsekin kun kimppu oli enemmän valkoinen kuin sininen. Mutta toki Itsenäisyyspäivänä pitää vähän sinistäkin väriä löytyä.
      Kivaa joulun odotusta sinne:)

      Poista
  10. Tunnelmallisia kuvia ja kerrassaan kaunis kimppu <3 Mukavaa joulunodotusta :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi! Ilahdun kommentistasi:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tupasvilloja maljakkoon

Aamulenkillä käydessäni bongasin tutulta suolta tupasvilloja. Sainkin kerätä tupasvilloja ihan rauhassa, sillä ihme ja kumma, yhtään hyttystä ei häirinnyt minua. Nuo tupasvillojen valkoiset ja pumpulinpehmeät  höytyvät ovat yksinkertaisen kauniita. Tällä viikolla on enemmänkin ollut mielessä kaikki pehmeä ja lämpöinen, niinkuin villasukat ja torkkupeitot, sillä täällä on ollut järkyttävän kylmää.  Ainahan se taitaa olla kesäkuussa kylmää, jos tarkemmin muistelee... Jotenkin tuo lämmin toukokuu sekoitti pään ja sitä kuvitteli, että kesäkuussakin tarkenee vähemmällä vaatetuksella. Jotain posiitivista tässä kylmässä säässä on ollut: sain nimittäin pestyä melkein kaikki ikkunat yhtä lukuunottamatta. Se on todella hyvä suoritus, sillä ikkunanpesu ei kuulu lempipuuhiini. Ja muutenkin eilinen lauantai meni jossain kummassa siivoushurmoksessa ;) Joten nyt odotellaan niitä lämpimiä kesäpäiviä, jotta elon voi siirtää ulos hyvällä omallatunnolla. Tänään a

Anopinhampaita ja musta palmuvehka

Viikolla sain työkaverilta anopinhampaan pistokkaita vai mikä se nyt oikea nimitys onkaan... Mutta anyway, luulin että saan pikkuisia kasvin alkuja.... Mutta sainkin aivan mahtavan ison anopinhampaan. En vielä tiedä, että jaanko tuon useampaan purkkiin vai annanko olla tuollaisena isona. Tässä sitten meikäläisen rakkaudella vaalima, useamman vuoden kasvatettu anopinhammas. Täytyy myöntää, että on hieman kasveissa eroja tai sitten en edellenkään ole mikään viherpeukalo. Tämä yksilö on ihmeenkaupalla sinnitellyt hengissä useamman vuoden. Ehkä syy on siinä, että kesät tämä viettää ulkona terassilla ja siirtyy vasta syksyisin sisäruokintaan. Pari uutta kasvia on tullut myös ostettua.  Musta palmuvehka, en ole ennen kuullutkaan moisesta kasvista. Tämä oli niin eksoottisen näköinen, että eihän sitä voinut kauppaan jättää...  Innolla odotan, että pysyykö noin mustana ja onko uudet lehdet mustia vai vihreitä. Sikäli mikäli tämä on vielä hengissä parin kuukaud

Peikonlehti tuli taloon

Lähimarketti on yllättänyt kukkavalikoimallaan. Yhtenä sunnuntaina kun menin pikaisesti hakemaan seuraavan päivän eväitä töihin, silmiini osui eräs viherkasvi. Tarkemmin tutkailtuani kasvia, se osoittautui peikonlehdeksi. Joten kaappasin sen äkkiä ostoskoriin, kun oli ainokainen ;) Toivottavasti se viihtyy hoidossani. Se on ainakin todistettu, että kummituspuu, ilmakasvit sekä  huonekuusi eivät tykkää hoidostani. Googlettelin hoito-ohjeita, sillä peikonlehti on minulle ihan uusi tuttavuus. Tälläisiä ohjeita löysin: - Puolivarjoisa paikka, aurinko viottaa lehtiä. - Säännöllinen kastelu, multa ei saa kuivahtaa rutikuivaksi. - Pitää sumuttamisesta. - Lehtiä on hyvä pyyhkiä, jotta peikonlehti saa hengittää. - Viihtyy pienessä ruukussa. - Kasvattaa ilmajuuria, jotka voi ohjata kasvamaan multaan. Niitä ei kannata poistaa. - Koska juuret ovat hauraat, peikonlehteä ei kannata istuttaa turhaan uudelleen.  Pintamullan vaihtaminen riittää.